Norja-FAQ

Viimeisin pääversio: huhtikuu 2020: Rakenteellista ajantasaisusta. Viimeisiimmät päivitykset elokuu 2022: Osa lauttayhteyksistä maksuttomaksi 1.7.2022. Tiemaksutietojen päivitys. Tietojen kevyttä päivitystä. Uusia reittejä. Kaupangerin sauvakirkko. Heinäkuu 2023: Tien 91 lauttamaksujen käytäntö, Tromssan kaupunkitulli ym. Kuvakokoelma. Helmikuu 2024: Kaupunkitullien uusi käytäntö (laskutus vain kerran tunnissa).

Norja-FAQin kuvien hakemisto

Lofoottien vuoristoa

Huom: Norja-FAQin osana olevat kartat ovat hyvin karkeasti yleistettyjä karttoja, joiden pääasiallinen tarkoitus on osoittaa FAQissa viitattujen kohteiden sijainti. Karttojen mittakaava on epämääräinen ja karttoja ei ole tarkoitettu käytettäväksi tarkkaan suunnistamiseen.

Sisällysluettelo

Norjan kartta

110 Palokunta
112 Poliisi
113 Ambulanssi

180 Numerotiedustelu, pohjoismaat
181 Numerotiedustelu, muut maat

Maakoodi Norjaan soitettaessa 47. Norjassa ei ole suuntanumeroita, joten mitään ei jätetä pois. Norjasta soitettaessa ulkomaille 00+maakoodi+numero.

Kaupat saavat pääsääntöisesti olla avoinna arkisin klo 7-23 ja lauantaisin 8-21. Sunnuntaina auki voivat olla vain pienet kioskityyppiset kaupat.

Ruokakaupat saavat myydä olutta (enintään 4,7 t-%) arkisin klo 20 asti ja lauantaisin klo 18 asti. Sunnuntaina ei olutta kaupoista ulos kanneta.

Norjan valuutta on kruunu (NOK). Käteistä ei Norjassakaan enää paljon käytetä. Korttimaksut toimivat lähes kaikkialla ja korttien etäluku toimii samalla tavalla kuin Suomessa. Käteistä kannattaa kuitenkin jonkin verran ottaa mukaan: Korttien suosio syvällä maaseudulla voi olla rajallinen.

Norjassa on Suomen kaltainen alkoholimonopoli, jonka liikkeet kantavat nimeä Vinmonopolet. Myymäläverkosto on oleellisesti harvempi kuin Suomessa. Isommissa kaupungeissa liikkeet ovat avoinna tyypillisesti arkisin klo 10-18 ja lauantaisin 10-15; pienemmillä paikkakunnilla rajoitetummin. Alkoholin korkea verotus ei ole Norjassakaan tuntematon asia. Esimerkiksi ilmajokelainen tunnettu kuiva valkoviini maksaa Norjassa noin 50% enemmän kuin Suomessa.

Tupakkalaki on samansuuntainen kuin Suomessa. Nikotiinia sisältäviä sähkötupakka-aineita ei myydä, mutta EU- ja ETA-maista tuleva saa tuoda mukanaan vuoden annoksen henkilökohtaiseen käyttöönsä.

Sähkö ja sähköpistorasiat ovat Norjassa samanlaiset kuin Suomessa.

Droonien lennättäminen on sallittua seuraavun rajotuksin: Ei 150 metriä lähempänä ihmisiä ja rakennuksia, enintään 120 metrin korkeudella ja enintään 5 kilometrin etäisyydellä lennättäjästä.

Suomalaisten parhaiten tuntema Ruija (Finnmark) on vanhaa vuoristoa ja vuoret eivät ole kovin korkeita ja ne ovat varsin pyöreämuotoisia. Vuoret ovat jyrkimpiä rannikoilla. Sisämaassa on laajoja tunturiylänköjä (vidda). Finnmarkviddan poikki kulkevat tiet E6 (Alta-Lakselv-Karasjok-Tana), 98 (Lakselv-Ifjord-Tana), 92 (Kautokeino-Karasjok-Karigasniemi) ja E45 (Enontekiö-Kautokeino-Alta). 890 (Tana-Berlevåg) kulkee laajan Varanginniemen ylängön läpi.

Finnmarksvidda

Norjan "kapea" osa (Troms ja Nordland) on vuoristoista koko leveydeltään. Lofoottien ja Vesterålenin saaristot ovat melko terävämuotoisia, samoin rannikko Bodøn tienoilla.

Näyttävin Vuono-Norja ulottuu suunnilleen Stavangerista Trondheimiin. Vuorenseinämät vuonojen rannoilla ovat usein lähes pystysuorat ja nousevat kilometrin korkeuteen. Maisemat ovat erittäin jylhiä. Automatkailu on usein hidasta, koska lauttamatkat katkovat teitä, eikä teiden laatukaan aina kannusta kaahaamaan. Norjan korkeimmat vuoret ovat Vuono-Norjan alueella. Myös Vuono-Norjassa on laakeita tunturiylänköjä, esimerkiksi Euroopan suurimmaksi ylänkötasangoksi mainittu Hardangervidda, 12.000 km².

Korkein vuoristo on Jotunheimen Sognevuonon koillispuolella. Norjalaiset eivät ole päässeet yksimielisyyteen, onko Galdhøpiggen vai Glittertinden korkein vuori. Ensiksimainitun korkeus on 2.469 metriä. Glittertinden on kolme metriä korkeampi, mutta sen huipulla on jäätikkö. Ilman tätä jäätikköä se on parikymmentä metriä Galdhøpiggeniä matalampi. Ei pidäkään häkeltyä, jos lähdekirjallisuudessa on asiasta ristiriitaista tietoa.

Jotunheimen

Jääkauden jää on painanut vuonojen pohjaa niin, että vuonot ovat usein ulkomerta syvempiä.

Nordfjord

Vuono-Norjan ja Ruotsin välinen alue on matalammin kumpuilevaa metsä- ja maatalousmaastoa. Vuoristoa on vähemmän, kuitenkin Rondanen vuoriston korkeimmat huiput ovat parikilometrisiä.

Telemark Etelä-Norjassa on metsämaastoa; rannikolla on paljon kaupunkeja. Etelärannikko Stavangeriin asti on norjalaisten lomailuseutua.

Puuraja kulkee etelässä noin 1000 metrin korkeudessa, napapiirillä noin 300 metrissä ja aivan pohjoisosa on täysin puutonta.

Norjassa on viimeisten 25 vuoden aikana tehty useita tienumerointireformeja ja järjestelmä on verraten sekava. Teiden hallinnollinen omistajuus näkyy numerokilpien värissä:

• Valkoinen teksti vihreällä pohjalla ilmaisee valtion hallinnoimaa tietä (Rv, riksvei)
• Musta teksti valkoisella pohjalla ilmaisee läänin omistamaa tietä (Fv, fylkesvei)

Sama tie saattaa olla osin valtion ja osin läänin tietä ja siksi numeroinnin väri saattaa muuttua yllättäen. Vain osa lääninteistä on numeroitu maastoon. Nämä ovat yleensä 1-2-numeroisia entisiä valtatietä, jotka ovat vähän parempia lääninteitä. Vuonna 2010 käyttöön otettu järjestelmä johti siihen, että eri lääneissä on ollut päällekkäistä ja sattumanvaraista numerointia. Tätä ollaan valtakunnan tasolla oikaisemassa. Ei pidä luottaa siihen, että vähänkään vanhemmassa kartassa esitetty numerointi pitäisi paikkansa.

Norjassa kulkee koko joukko eurooppateitä:

• E6 (Malmö-)Svinesund-Oslo-Trondheim-Narvik-Alta-Kirkenes
• E8 (Turku-Tornio-)Kilpisjärvi-Tromsø
• E10 (Luulaja-)Riksgränsen-Lofootit
• E12 (Helsinki-Vaasa-Uumaja-)Umbukta-Mo I Rana
• E14 (Sundsvall-)Strolien-Trondheim
• E16 (Gävle-Falun-Riksåsen-)Oslo-Bergen(-Newcastle-Belfast)
• E18 (Pietari-Helsinki-Tukholma-)Ørje-Oslo-Kristiansand
• E39 (Ålborg-Hirtshals-)Kristiansand-Stavanger-Bergen-Trondheim
• E45 (Sisilia-Göteborg-Östersund-Kaaresuvanto-Enontekiö-)Kivilompolo-Alta
• E69 Olderdalen-Nordkapp
• E75 (Ateena-Belgrad-Budapest-Bratislava-Gdansk-Helsinki-)Utsjoki-Tana Bru-Vardø
• E105 Kirkenes-Storskog-(Murmansk)
• E134 Oslo-Haugesund
• E136 Dombås-Ålesund

Maastoon merkityt päätiet numeroiltaan 2-98 vastaavat suomalaisia valta- ja kantateitä. Kolminumeroiset tiet ovat yleensä hyväkuntoisia pääteitä ja vastaavat suomalaisia seututeitä.

Norjassa tiet ovat verraten hitaita ja etäisyydet ovat pitkiä. Etenemisvauhti kannattaakin suunnitella varsin verkkaiseksi.

Kirkenesiin on pitkä matka

Norja on nimennyt kaikkiaan 18 tieosuutta kansallisiksi matkailuteiksi. Valintakriteereinä ovat olleet näyttävät maisemat ja eräissä tapauksissa myös historiallinen näkökulma.

Valtaosaa näistä matkailuteistä tai niiden varrella olevia kohteita käsitellään myöhemmissä luvuissa.

Jæren 45 km, suurin korkeus 35 m Lounaisen Norjan merenrantaa Stavangerin eteläpuolella
Ryfylke 260 km, suurin korkeus 972 m Tie 13 Stavangerista Røldaliin Ryfylken läpi. Vaihtoehtoreitti tietä 520
Hardangervidda 67 km, suurin korkeus 1250 m Hardangerviddan ylitys.
Hardanger 158 km, suurin korkeus 275 m Tie kulkee Hardangervuonon rantoja. Reitiltä voi poiketa esimerrkiksi tutustumaan Hardangerin siltaan, joka on Norjan pisin riippusilta
Aurlandfjellet 47 km, suurin korkeus 1306 m "Lumitie" Aurlandin laaksosta Lærdaliin. Huimat maisemat, lunta kesälläkin
Gaularfjellet 114 km, suurin korkeus 784 m Historiallinen reitti, joka on hieman jäänyt sivuun uudemmista ympärivuotisista reiteistä
Valdresflye 49 km, suurin korkeus 1389 m Toiseksi korkeimmalla käyvä päätie Jotunheimin suurtuntureiden itäpuolella. Avointa tunturimaastoa
Sognefjellet 108 km, suurin korkeus 1434 m Rannalta rannalle vuoriston kautta. Korkeimmalle nouseva päätie Norjassa
Rondane 75 km, suurin korkeus 1060 m. Näkymät 2000 metrin korkeuteen nouseville Rondanen huipuille.
Vanha Strynefjellin tie 27 km, suurin korkeus 1139 m Historiallinen tie, joka on varsin hyvin säilynyt 1890-luvun asussaan.
Geiranger-Trollstigen 108 km, suurin korkeus 1038 m Norjan ykkösnähtävyyksiä, huimat serpentiinilaskeutumiset Geirangeriin ja Trollstigeniä
Atlanterhavsvegen 36 km, suurin korkeus 30 m Reitti aivan myrskyävän Atlantin rannalla. Valmistunut 1989 ja legenda ensimmäisestä päivästä alkaen.
Helgelandin rannikko 434 km, suurin korkeus 346 m, kuusi lauttaa Ulkomeren reunaa kulkeva näköalareitti. Ei kiireiselle, osa lautoista ajaa harvakseltaan
Lofootit 230 km, suurin korkeus 59 m Lofoottien saariryhmän kärkeen kulkeva tie. Merta ja vuoria.
Andøya 58 km, suurin korkeus 65 m Atlantin rantaa kaukana napapiirin pohjoispuolella. Kesällä lauttayhteys Senjan reitille
Senja 102 km, suurin korkeus 287 m Senjan saaren pohjoisosia kiertävä. Lännessä kesäajan lauttayhteys Andøyalle, idässä Tromsøhön
Havøysund 67 km, suurin korkeus 233 m Porsangerhalvøyan tie vastakkaisella rannalla kuin Nordkappiin menevä. Jäämeren rannan näyttäviä maisemia
Varanger 163 km, suurin korkeus 123 m Varanginvuonon reuna Vardøhön ja sieltä kuumaiseman keskellä Hamningbergiin

4.3 Viitoitus

Norjalaisen viitoituksen keskeinen idea on, että tieto lisää tuskaa. Tienviittoja on usein harvassa ja etäisyystiedot ovat vielä harvinaisempia; poikkeuksiakin toki on. Viitoituskohde on yleensä jokin tärkeä kaupunki tms. Viitoituskohde voi olla myös lauttasatama.Viitat itsessään ovat selkeitä ja yleensä hyvässä kunnossa pidettyjä siellä, missä niitä on.

Huomaa: Norjassa on käytössä kaksi kirjakieltä. Tämän takia myös paikannimet saattavat esiintyä kartalla jonkin verran eri muodossa kuin maastossa. Tämä saattaa aiheuttaa joskus hämminkiä.

Varsinaisia kilometripylväitä Norjassa ei ole. Sen sijaan noin kilometrin välein teillä on ns. referenssipaaluja lähinnä tienpitäjän omaan käyttöön.

Referenssipaaluissa on merkittynä tien tyyppi (E, R, F), numero ja tieosan numero. Samoin kuin Suomessa tiet on norjalaisessa tierekisterissä paloiteltu tieosiin. Paaluun merkitty kilometrilukema on etäisyys tieosan alkupisteestä. Numerointi on siis yksisuuntainen.

Liikennemerkit noudattavat kansainvälistä käytäntöä, eikä niiden tulkinnassa ole ongelmia. Suomesta ja Ruotsista poiketen rajoitus- ja varoitusmerkit ovat valkopohjaiset. Tienviitat ovat mustakeltaiset paitsi moottori- ja moottoriliikenneteillä valkosiniset.

Taajamamerkki on harvinainen ja nopeusrajoitus ilmaistaankin aina liikennemerkillä. Muuttuva rajoitus merkitään yleensä tien molemmille puolille ja rajoituksesta muistuttava tien oikeaan reunaan. "Nopeusrajoitus päättyy" -merkki tarkoittaa 80 km/h:n yleisrajoitusta. Vain joillakin harvoilla teillä on nopeusrajoituksena 90 km/h. Joillakin poikkeuksellisilla moottoritieosuuksilla on käytössä 100 km/h tai 110 km/h nopeusrajoitus.

Tienmutkasta norjalainen ei hevin varoita, koska lähes kaikki tiet ovat jatkuvilla mutkilla. Siksi jokainen mutkamerkki kannattaa ottaa tosissaan, samoin kuin siihen mahdollisesti lisätty nopeussuositus.

Ajovalojen käyttö on pakollista päivisinkin. Turvavyöpakko koskee kaikkia matkustajia. Promilleraja on 0,2.

Liikennesäännöt ovat tavanomaiset.

Nopeusrajoituksiin kannattaa kiinnittää huomiota, koska niitä valvotaan kirjaimellisesti. Pienikin ylitys saattaa johtaa sakon kirjoittamiseen. Vuoden 2020 sakkotaulukko on:

Seuraavat liikennemerkit ja lisäkilvet saattavat kaivata selitystä:

	Liittymäramppien yhtymäkohdissa tai kaistojen yhtyessä muusta syystä saattaa olla käytössä vetoketjuperiaatteeseen velvoittava käytäntö, eli kaistat ovat tasa-arvoiset. Ruuhkassa ajetaan siis siten, että yhtyviltä kaistoilta tullaan liikennevirtaan vuorotellen.
	Tiehen liittyy oikealta tuleva ramppi.
	Merkki sijoitetaan rampille varoittamaan liittymisestä vasemmalta lähestyvään päätien liikennevirtaan.
	Kaksi yksikaistaista liikennevirtaa yhtyy kaksikaistaiseksi liikennevirraksi.
	Yleensä nelikaistaisilla teillä käytetty liittymän ennakkovaroitus. Liikennemerkissä ei ole viitoituskohteen nimeä, vaan erkanevan tien numero.
	Valtakunnallisen matkailutien tunnus
	Pysäköintipaikka-alue. Sana "sone" siis ei liity sukulaisuussuhteisiin, vaan merkitsee aluetta. Mikäli merkissä on teksti "mot avgift", pysäköintipaikat ovat maksullisia merkissä ilmoitettuihin aikoihin.
	Pysäköintikieltoalue. Merkitys sama kuin Suomessa.
	Nopeusrajoitusalue. Merkitys sama kuin Suomessa.
	Etäisyydestä kertovien lisäkilpien merkintä on samanlainen kuin Ruotsissa eli poikkeaa suomalaisesta käytännöstä. 500 metrin vaikutusalue merkitään lisäkilvellä "0-500 m". Jos se alkaa vasta 200:n metrin päässä, merkintä on "200-700 m".
	Jyrkkä alamäki, jyrkkyys 10 %, merkkiä seuraavan 2 kilometrin matkalla.
	Suomessa joskus kallioleikkauksien kohdalla käytetty merkki, mutta Norjassa varsin yleinen. Sijoitetaan vuorenrinteen vieressä kulkevalle tielle, jos maanvyörymäriski on olemassa. Rinteiltä putoilee silloin tällöin kiviä. Pimeällä ja erityisesti mutkaisella tiellä kannattaa ajaa varovasti, koska kiveen törmääminen ei yleensä tee hyvää kulkuneuvolle.
	Vaarallisen sivutuulen riski. Käytetään esimerkiksi korkeilla silloilla.
	Porojen ja hirvien lisäksi saatetaan omilla liikennemerkeillään varoittaa tiellä kulkevista lampaista ja lehmistä. Nämäkin merkit on syytä ottaa tosissaan.
	Maksullinen tie
	Tiemaksujen keruupaikka 1,5 kilometrin päässä. Usein liikennemerkkissä näkyy myös tieto siitä, mitä minkäkinlaisen ajoneuvon maksu on.
	Kaista, jossa maksu tapahtuu etäluettavan toimikortin avulla. Älä käytä.
	Kaista, jossa maksu tapahtuu palvelukassalla
	Kaista, jossa maksetaan kolikoilla automaattiin
	Kaista, jossa maksetaan luottokortilla automaattiin
	Kaista, jossa maksetaan seteleillä automaattiin
	Ota lippu
	Syötä lippu automaattiin
	Täysautomaattinen maksupiste, johon ei pysähdytä
	Kohtaamispaikka, "møtesplass".
	Kaista, jota joukkoliikenteen lisäksi saavat käyttää henkilöautot, joissa on vähintään kaksi henkilöä.
	Näköalapaikka
	Luonnonsuojelualue
	Sivutieltä liittyy hidasta liikennettä. Vastaa suomalaisia ilmaisuja "työmaa-ajoa" ja "soranajo"
	Mäennyppylä, jossa näkyvyys huono
	Hidastimia
	Hidastimia
	Tie kulkee maatalon tms piha-alueen läpi
	Tietyömerkin sijaan usein käytetään muu vaara -merkkiä, johon on liitetty lisäkilpi "vegarbeitsområde".
	Tien pituussuuntainen asfaltin reuna
	Ajoneuvojen vähimmäisetäisyys 50 metriä, esimerkiksi sillalla.
	Kaiteet puuttuvat.
	Onnettomuusherkkä tienkohta

Teiden laatu vaihtelee huomattavan paljon. Siitä, että jokin tie on valtatieksi luokiteltu, ei kannata tehdä mitään sen laatuun liittyviä johtopäätöksiä. Uudemmat ja sisämaan tiet ovat usein hyväkuntoisia ja leveitä. Rannikolla ja ylhäällä vuoristossa on usein vanhempia, jotka voivat olla paikoin hyvin kapeita. Valtakunnassa on paljon valtateiksi luokiteltuja teitä, jotka leveydeltään ja profiililtaan vastaavat suomalaisia kyläteitä.Yksikaistaisella tiellä on kohtaamispaikkoja, mutta silti kannattaa varautua peruuttamaan. Hyvä idea onkin jo valmiiksi kohdistaa oikean puoleinen ulkopeili osoittamaan maahan takapyörän tienoille.

Norjalaiset kuityenkin parantavat koko ajan tieverkkonsa laatua. Vaikeat paikat ohitetaan tunneleilla ja kapeita vuononrantatieosuuksie levennetään asiallisiksi. Matkailija valitettavasti vain ei tunnelista näe maisemia.

Iso muutos tapahtui, kun valtionyhtiö Nye Veier AS aloitti toimintansa vuoden 2016 alusta. Valittujen suurten päätieprojektien läpivienti siirrettiin tähän yhtiöön, jonka rahoitus on hoidettu oleellisesti pitkäjänteisemmällä tavalla kuin vuosittaisen budjettipelin kautta. Siksi muun muassa E6- ja E18-teiden parantaminen on saanut aivan uutta vauhtia.

Kapea vuorenrinteen tie

Liikennevalo-ohjattu kapeikko

Päätiet ovat yleensä päällystettyjä.

Varsinkin tunturien ylitystiet voidaan sulkea talvikuukausiksi kokonaan. Aukipidettävätkin voidaan sulkea tilapäisesti vaikeiden sääolosuhteiden sattuessa. Talvella ajettaessa tulee autossa ehdottomasti kuljettaa lämmintä vaatekertaa ja evästä siltä varalta, että matka katkeaa tilapäisesti sääolosuhteiden takia.

Keliolosuhteet aiheuttavat ajoittain lumi- ja maavyöryjä ("ras") ja niihin varaudutaan riskipaikoissa tunneleilla ja suojaverkoilla. Vakavia onnettomuuksia silti sattuu yllättävän vähän. Vyöryistä varoittavaan liikennemerkkiin kannattaa suhtautua terveellä vakavuudella; ei siksi että pitäisi katsella ylöspäin, vaan katsoa eteenpäin ja varoa tielle mahdollisesti pudonnutta tavaraa.

Vyöryiltä suojaava tunneli

Suojaverkko vyöryjen varalta

Liikennemerkillä usein kerrotaan vuoristotien jyrkkyys, joka ilmoitetaan prosentteina. Esimerkiksi kahdeksan prosentin ylämäki nousee kilometrin matkalla 80 metriä. Alamäen alkaessa jyrkkyyslukemaa usein täydentää englanninkielinen (!) teksti "Low Gear", joka muistuttaa käyttämään pientä vaihdetta.

Vikafjellin Myrkdaleniin laskeutuva serpentiini

Lysebotnin tien jyrkkiä yli 180 asteen mutkia

Ylämäkeen mennään sillä vaihteella, joka tuntuu hyvältä. Alaspäin ajettaessa käytetään moottorijarrua ja sitä vaihdetta, jolla vauhti pysyy sopivana eikä kiihdy. Tämä vaihde voi olla se, jolla noustiin, mutta usein saattaa olla pienempikin. Jarrupoljinta käytetään mahdollisimman vähän, jotta jarrut eivät yhtäkkiä katoa. Automaattivaihteista autoa ajavien on syytä ennen vuoristoon ajamista selvittää, miten auton toimii, jotta se ei vaihda liian suurelle vaihteella.

Kuilun reunalla on melkein aina reunakiveä estämässä putoamista. Vanhatkin betonireunuskivet ovat terästangoilla kiinni toisissaan, eli reunus ei ole niin hutera, kuin miltä näyttää. Kaiteen vahvuuden kokeilua ei kuitenkaan kannata harjoittaa.

Serpentiiniteiden neulansilmämutkat on yleensä levennettyjä pitkiä ajoneuvoja silmälläpitäen. Sisäkurvin puoli on kuitenkin usein hyvin jyrkkä. Pientä nopeutta ja vaihdetta, joskus jopa ykköstä, suositellaan. Pysy oikealla, älä tee lehmänkäännöstä vasemman kaistan kautta, vaikka kuinka mieli tekisi. Kapealla vuoristotiellä ei ole syytä pysähtyä kohtaamispaikalle valokuvien ottamista varten, vaan käyttää tätä varten rakennettuja levennyksiä.

Vanhat serpentiinimutkat ovat usein hyvin kapeita ja näkemäesteitäkin on. Reunakivet eivät useinkaan herätä luottamusta, jos niitä edes on.

Vuoristossa horisontin puute ja vinot maiseman linjat aiheuttavat tottumattomalle arviointivirheitä. Jyrkkäkin nousu voi näyttää tasaiselta, jopa lievältä alamäeltä. Toisaalta hyvin lievä alamäki voi vaikuttaa reilulta pudotukselta. Tilanteeseen voi totutella katselemassa tien vierellä usein olevan puron tai joen putoamissuuntaa ja -nopeutta. Vesi nimittäin ei Norjassakaan virtaa ylämäkeen.

Tavanomainen vuoristotienäkymä

Paikalliset pitävät lampaita vuorilla. Lampaat taas käyttävät teitä lekotteluun ja kävelemiseen. Kannattaa varoa.

Lunta saattaa vuoristossa olla metrikaupalla vielä heinäkuussa. Tie voi olla aurattu monimetrisen kinoksen läpi. Päivän ainana kinos saattaa murtua ja lunta pudota tielle. Mutkiin ei kannata ajaa tukka putkella, koska mutkan takana voi tielle pudonneena olla muutama kuutiometri lunta.

Kesänäkymiä vuoristotiellä

Varsinkin vuono-Norjassa on paljon tunneleita. Koko maassa niitä on kaikkiaan noin 1200 kappaletta. Useimmat niistä ovat valaistuja ja hyväkuntoisia. Tunnelissa on kuitenkin aina hämärää, eli aurinkolasien käyttöä kannattaa vältellä. Varsinkin tunnelin alkupäässä voi olla näkemisvaikeuksia ennen, kuin silmä on tottunut hämäryyteen. Tunnelin päässä on usein mutka, jotta tunnelin suu ei häikäise tunnelissa ajavaa. Uudemmat tunnelit on tehty parempien standardien mukaisesti ja niiden valaisu on asianmukainen.

Tunneleissa on ohituskielto. Poikkeuksia ovat monet merenalaiset tunnelit, joiden jyrkässä ylämäessä on ohituskaista.

Pitkissä tunneleissa on 500-1000 metrin välein hätäpuhelimia ja levennyksiä.

Vähänkin pitemmissä tunneleissa on useinmiten koneellinen ilmanvaihto. Ilma ei kuitenkaan ole ulkoilman veroista, eli auton puhaltimet kannattaa vääntää pienemmälle. Kaikkiin tunneleihin ei ole kyetty rakentamaan kunnollista ilmanvaihtoa. Tällaisia ovat etenkin merenalaiset tunnelit. Näissä tunneleissa on syytä pitää kaikki mahdolliset reiät kiinni.

Jotkut tunnelit ovat hyvin pitkiä. 5-10 km:n mittaisia on hyvinkin monta. Pisin on E16-tiellä Aurlandin ja Lærdalin välille valmistunut 24,5 km:n tunneli. Pitkät tunnelit voivat olla ahdistavia kokemuksia ahtaan paikan kammosta kärsiville henkilöille.

Tunnelit, joissa on huono ilmanvaihto, ovat pyöräilijöitä kielletty heidän oman terveytensä vuoksi. Usein on olemassa korvaava reitti vanhaa tietä pitkin tai lautalla, mutta tämä ei ole varmaa. Kohdassa 4.12 on viittaus polkupyöriltä kielletyihin tunneleihin.

Kapea tunneli

Norjalaisen tunnelinrakentamisen maine on jokin verran kärsinyt eräistä onnettomuuksista. Muutamia tunneleita on jouduttu sulkemaan vahvistustöiden ajaksi. Lisäksi vanhempia pitkiä tunneleita joudutaan parantamaan palonaraksi osoittautuneen vesieritysaineen takia.

Tunneleista 33 on merenalaisia ja yli 50 tunnelia on pituudeltaan vähintään 4000 metriä. Tunnelipituus on teknologian paranemisen takia kasvanut varsin huomattavasti: Haukelin tunneli E134-tiellä, pituus 5,7 km, oli vuosina 1968-1982 Norjan pisin maantietunneli. Nyt se ei enää mahdu 30 pisimmän joukkoon.

30 pisintä tunnelia:

Lounaisen Norjan pitkät tunnelit

Oslovuonon tunneli

Läntisen vuonoalueen tunnelit

Molden-Trondheimin pitkät tunnelit

Nordlandin pitkät tunnelit

Nordkappin tunnelit

Maantielautta

Lähes kaikki lautat ovat maksullisia. Maksu yleensä on verrannollinen matkan pituuteen. (Muutamalla reitillä peritään lauttamaksun yhteydessä myös tiemaksu. Tällöin lyhytkin lauttaväli voi tuntua kalliilta.) Auton veloitukseen sisältyy kuljettajan matkalippu. Lisäksi kukin matkustaja tarvitsee lipun. Lapset 4-16 pääsevät puoleen hintaan. Yli 6 metrin pituisesta ajoneuvosta tai ajoneuvoyhdistelmästä menee yli kaksinkertainen maksu, jo kahdeksanmetrisestä noin kolminkertainen. Moottoripyörän kuljetusmaksu on noin 50-60% auton maksusta. Muutamalla turistilauttayhteyvälillä ajetaan vain kesäisin ja korotetuilla hinnoilla.

Kaikki lautat kulkevat aikataulun mukaisesti. Vuoroväli vaihtelee huomattavasti. Öisin ei ajeta kuin tärkeimmillä valtatiereiteillä. Liikenne alkaa arkisin noin klo 5-7 välillä ja päättyy yleensä klo 22-24. Lauantaisin liikenne alkaa tyypillisesti tuntia myöhemmin ja sunnuntaisin kahta tuntia.

Lauttasatamissa on hyvä katsoa etukäteen kartasta vastapään sataman nimi, koska se esiintyy viitoituksessa. Tämä on tärkeää etenkin silloin, kun satamasta lähtee useaan suuntaan lauttoja. Odotuskaistat on numeroitu ja ne täytetään numerojärjestyksessä tai henkilökunnan ohjaamana. Ajatuskin etuilusta kannattaa unohtaa. Etuilusta norjalainen ei pidä ja palaute voi olla nopea.

Rahastus tapahtuu joskus erilliseen kioskiin, joskus jonotettaessa, joskus lauttaan ajettaessa, joskus vasta autokannella ja joskus rahastaja kiertelee vasta lautalla oltaessa. Säilytä kuitti. Useimmilla lautoilla ei kerätä maksua, vaan lasku tulee kotiin rekisterinumeron perusteella.Lauttaan ajetaan henkilökunnan opastuksella. Ulosajo ei tapahdu välttämättä sisääntulojärjestyksessä, vaan taas henkilökunnan ohjauksella sen mukaan, miten autokannelle autot on saatu ahdetuksi. Siihen kannattaa varautua, että viereen tulee auto niin lähelle, että ulospääsy on vaikeaa. Siksi ulos kannattaa mennä mahdollisimman pian lauttaan ajon jälkeen. Autoon ei turvallisuussyistä saa jäädä istumaan, jos viereen tulee toinen niin lähelle, että ulospääsy on vaikeaa.

Lauttasatamia on kaikenlaisia. Yksinkertaisimmillaan se on vain laituri tien päässä, mahdollisesti odotuskatoksella varustettuna. Vilkkaimmissa satamissa jonotuskaistoja voi olla kymmenenkin ja siellä yleensä henkilökunta on paikalla ohjaamassa.

Sandviksholmenin lauttasatama. Mallia yksinkertainen.

Eidsdalin satama. Odotuskaistoja neljä kappaletta.

Stokkvågenin lauttasatama. Lauttoja kulkee kahdella reitillä yhteensä kuuteen satamaan. Kannattaa olla tarkkana kaistan valinnassa.

Jos samalla tienpätkällä on useita lauttoja, näiden aikataulut on synkronoitu toisiinsa siten, että lautalta toiselle ehtii turvallisella ajonopeudella. (Lauttayhtiö ei kuitenkaan ota vastuuta myöhästymisistä.) Kaahaaminen on turhaa, vaikka sitä paikalliset joskus harrastavatkin.

Useissa lauttasatamissa on kioski tai kahvio.

Bergenin ja Kirkenesin välillä kulkee laivareitti (Hurtigruten). Lähdöt päivittäin, rajoitettu autokapasiteetti. Välisatamia on kolmisenkymmentä. Hurtigrutea kutsutaan epävirallisesti Norjan valtatie 1:ksi.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu päätieverkolla olevat lauttavälit, ylityksen kesto, vuorojen määrä kesällä ja hinta (auto+kuljettaja/aikuinen matkustaja). Hinnat ovat vuoden 2020 hinnat Norjan kruunuina. Lauttojen hintatiedoissa voi esiintyä virheitä, koska järjestelmä on jossain määrin sekava ja tiedot on saatavilla hajanaisesti. 

Lauttamaksu perustuu taksaryhmään, joka puolestaan perustuu lauttamatkan pituuteen kilometreinä. Vuonna 2020 ajoneuvotaksa henkilöauton osalta riippuu taksaryhmästä muutaman kruunun tarkkuudella seuraavasti:

hinta (NOK) = Taksaryhmä x 8,197 + 63,11

Aikuisen matkustajan lippu maksaa noin 28-40 prosenttia henkilöauton kuljetusmaksusta; prosenttiosuus on lyhyillä matkoilla korkeampi kuin pitkillä. Esimerkiksi taksaryhmässä 10 nelihenkisen perheen, kaksi aikuista ja kaksi enintään 16-vuotiasta lasta, lipun kokonaishinta on 145 + 51 + 2x26 = 248 kruunua.

Taksaryhmäperiaatteesta on läänien lukuun kulkevilla reiteillä mahdollisuus poiketa. Poikkeuksia on lähinnä Tromssan ja Ruijan läänissä.

Suurin osa lautoista toimii AutoPASS-laskutuksen mukaisesti. Tällöin laskutus tapahtuu sähköisesti AutoPASS-laitteen avulla. AutoPASS-laskutuksen hinnoitteluperiaate on erilainen: Matkustajia ei lasketa, vaan henkilöauton kuljetusmaksu kattaa niin auton kuin kaikki matkustajatkin. AutoPASS-hinnoittelussa henkilöauton hinta on korkeampi. AutoPASS-maksu on suunnilleen yhtä suuri kuin on saman mittaisella matkalla henkilöauton ja yhden matkustajan veloitus yhteensä. AutoPASS-hinta edellisessä esimerkissä olisi 179 kruunua. Selvyyden vuoksi todetaan, että myös luottokortti- ja käteisveloitukset peritään AutoPASS-hinnaston mukaisesti. Useilla AutoPASS-lautoilla ei kerätä maksua, vaan lasku tulee kotiin rekisterinumeron perusteella.

Lippukustannusta voidaan karkeasti arvioida seuraavien kaavioiden avulla. Koska valtaosa matkoista on enintään taksaryhmää 20, on näiden lyhyempien matkojen hintakuvaaja selkeyden vuoksi esitetty omassa kaaviossaan.

Lippuhintakuvaajat 2020: Punaisella henkilöauto ja kuljettaja, sinisellä aikuinen matkustaja. Vihreällä AutoPASS-hinta.

Lauttojen maksullisuus kokee mullistuksen 1.7.2022. Kaikki sellaiset lauttayhteydet, joilla on enintään 100.000 matkustajaa vuodessa, muuttuvat maksuttomiksi. Seuraavana olevassa taulukossa on keltaisella merkitty ne, jotka olemassa olevien tietojen perusteella ovat muuttuneet maksuttomiksi. Valtaosa kyseisistä lautoista kulkee pienemmillä teillä, eivätkä ne sisälly taulukkoon. Maksuttomuus on viime kädessä läänikohtainen asia, eli läänit voivat julistaa maksuttomiksi muitakin lauttayhteyksiä kuin mainitun kriteerin täyttävät. Vuonna 2023 on maksuttomien lauttayhteyksien määrä lisääntynyt.

Fodnesin lauttasatama (Rv5). Lautassa ei ole rahastusta, vaan tiemaksulasku lähetetään rekisterikilven perusteella. Kamerat kuvassa saapumiskaistan yläpuolella.

Tärkeimpien päätiereittien lauttayhteydet

Vuono-Norjassa liikennöi maantielauttojen lisäksi pikalaivoja (hurtigbåt). Nämä ovat rakenteeltaan samankaltaisia katamaraaneja, joita aikaisemmin liikennöi Helsingin ja Tallinnan välillä. Pikalautat eivät kuljeta autoja.

Asuntovaunun suurin sallittu leveys on 2,55 m ja yhdistelmän maksimipituus on 18,75 m. Jos vaunu on yli 2,30 m leveä ja yli 50 cm leveämpi kuin vetoauto, on vetoauton sivupeilien etupuoli merkittävä valkoisella heijastinnauhalla. Asuntoauton maksimileveys on 2,55 m ja maksimipituus 12,00 m. Jarrutonta yli 300 kg:n painoista vaunua vedettäessä kattonopeus on 60 km/h.

Seuraavassa on esitelty pääteiden reittejä, joilla on yhdistelmien pituusrajoituksena 15,00 metriä tai vähemmn. Ne sijaitsevat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Vuono-Norjassa. Pääteiden ulkopuolella voi sitten eteen tulla aivan minkälaisia yllätyksiä tahansa. Pituusrajoitus indikoi vaikeaa tieosuutta ja lyhyempienkin yhdistelmien vetäjien ja asuntoautoilijoiden on hyvä vakavasti punnita ajoneuvojensa käsittelytaitoaan ennen tällaisille reiteille kääntymistä. Takaisinkääntymismahdollisuutta ei välttämättä ole. Pituus ei välttämättä ole ongelma vaan kapeus, mikä edellyttää kykyä peräyttää joskus satojakin metrejä. Osa rajoituksista on taajamien suojaamiseksi raskaalta läpiajoliikenteeltä.

Huomattakoon, että useimmat tässä esitetyistä tieosuuksia ovat mitä mainioimpia käyntikohteita tutustua norjalaiseen maisemaan ja vanhaan tapaan rakentaa teitä vaikeisiin paikkoihin.

E16 (haara) Stalheimkleiva	(Ex-13) Ryfylkevegen Sandnes-Høle
63 Langvatn-Geiranger	63 Geiranger-Åndalsnes (Ørneveien)
63 Trollstigen. Pituusrajoitus 13,30 m.	252 Tyin-Eidsbugarden
258 Vanha Strynefjellin tie. Pituusrajoitus 8 metriä.	Åsgårdstranda
456 Holskogen-Stausland	461 Konsmo-Kvås
501 Rekeland-Heskestad	503 Veen-Byrkjedal
511 Kopervik-Skudeneshavn	550 Alsaker-Herand
563 Hanevik-Åsebo	569  Straume-Eidsland
5742 (ex 613) Nordfjordin Panoraamatie	615 Sagefossen-Straume

Samoista syistä kuin edellä huomautetaan joukosta muita tieosuuksia. Näillä ei ole tiekohtaisia pituusrajoituksia, mutta ne saattavat olla tottumattomille hankalia tai pelottavia kapeutensa, mäkisyytensä, mutkaisuutensa tai rotkon reunalla keikkumisen takia. Tiet eivät useinkaan ole hankalia koko mainitulta osuudelta, vaan osalta sitä. Norja parantaa koko ajan tieverkkoaan ja riskikohdat katoavat yksi kerrallaan. Moni mainituista osuuksista kuuluu maisemiltaan Norjan näyttävimpiin.

13 Ryfylkevegen Håland-Sand	13 Ryfylkevegen, Nesflaten-Røldal
13 Odda-Hardangerbrua	13 Vikafjellet
44 Flekkefjord-Hauge	50 Aurland-Geiteryggen
55 Sognefjellet	57 Sløvåg-Rutledal
57 Bygstad-Espeland	413 Mykdal-Åmli
520 Sauda-Røldal	613 (ex-13, ex-5) Gaularfjellet
655 Norangsdalen	848 Harstad-Finnsnes

Yleisillä teillä tiemaksuja kerätään usein, kun uusi matkaa nopeuttava kallis tieosuus tai silta on valmistunut. Eräissä paikoissa maksu kerätään sekä uudella että vanhalla tiellä, jotta vanha tie ei ruuhkautuisi maksupaikkoja kiertävien norjalaislaihialaisten takia. Tiemaksun kerääminen on aina poliittinen päätös ja ennen kaikkea maksun suuruus on debatin kohteena. Pääperiaate on, että maksuja kerätään 20-30 vuoden ajan pääomakulujen kattamiseksi; hoitokulut katetaan valtion budjettivaroin. Tiemaksuissa ei ole samanlaista yhtenäisyyttä kuin lauttamaksuissa: Joskus peritään matkustajilta maksuja, joskus ei. Kalliilla tunneliteillä maksu voi olla yllättävänkin korkea ja toisaata joskus pikkusummien kerääminen kuulostaa hieman koomiselta. Trendi tuntuu olevan, että jokainen vähänkin merkittävä uusi tiehanke rahoitetaan ainakin osin tiemaksuin. (Poikkeuksiakin on: Aurlandin 24 km:n mittaisen tunnelin tiemaksusta olisi vakiokaavaa noudattaen tullut niin kallis, että tunnelia tuskin olisi käyttänyt kukaan. Siksi siitä päätettiin tehdä maksuton.)

Usean kaupungin rajoilla peritään keskustaan päin ajettaessa tiemaksu. Tiemaksualue ("bomring") on sen verran laaja, että maksettavaa usein kertyy, vaikka matka ei olisikaan aivan keskustaan. Tullipisteitä on myös huomattava määrä: esimerkiksi Oslossa 89 kappaletta (2020). Satunnaisesta seikkailusta kaupungilla voi kertyä laskua melko paljon. Jokainen kaupunkitulli on toteutettu eri tavoin ja järjestelmän selkeydessä on toivomisen varaa. Yhteistä on se, että turisti maksaa aina korkeimman hinnan.

Tietullipisteiden automatisointi on johtanut siihen, että kynnys tullipisteiden rakentamiseen on laskenut huomattavasti. Vuodesta 2000 vuoteen 2018 kasvoi kerättyjen tiemaksujen reaaliarvo noin nelinkertaiseksi, runsaaseen 11 miljardiin kruunuun.

Maksullinen tie ilmoitetaan etukäteen kyltillä "Bomveg/Toll Road". Huomaa: Sana "vegbom" taas ei tarkoita tietullia, vaan puomia, jolla tie suljetaan vaikeiden sääolosuhteiden vallitessa.

Valtaosa maksupisteistä on nykyisin automaattisia. Lasku tulee aikanaa englantilaiselta maksuliikennettä hoitavalta yritykseltä.

Gjesdalenin(tie 450) automaattinen tiemaksuasema. Taksa on 60 kruunua vuonna 2020.

Seuraavassa taulukossa on tietoa pääteiden tiemaksuista vuonna 2022. Tiemaksu peritään yleensä molempiin suuntiin kuljettaessa; saariin vievillä silloilla kuitenkin yleensä vain jompaankumpaan suuntaan. Taulukossa on ilmoitettu henkilöauton hinta ja aikuisen matkustajan hinta. Tiedot vaihtelevat jonkin verran eri lähteissä, eli taulukon luvut ovat suuntaa antavia. Eräillä tieosuuksilla on tiemaksun lisäksi maksullinen lauttayhteys.

Paikalliset asukkaat hoitavat tiemaksunsa yleensä AutoPASS-laitteen avulla. Sitä käytettäessä saa jonkin verran alennusta.

Mainitut päättymisajat ovat arvioita. Ne muutuvat, jos liikenteen määrä poikkeaa ennustetusta. Tullin keruuta voidaan myös jatkaa, jos seudulla aloitetaan uusia projekteja.

Kaupunkitullien osalta on laajasti siirrytty käytäntöön, jossa toistuvista tiemaksupisteiden ohituksista laskutetaan vain, jos edellisestä on kulunut vähintään tunti.

• Oslo-Stavanger (E18, E39) 550 km
• Oslo-Dalen-Suleskar-Stavanger (E18, E134, 45, 450) 440 km
• Oslo-Haukeli-Bergen (E134, 49, E16) 480 km + lautta 20 min
• Oslo-Hardangervidda-Voss-Bergen (E16, 7, 13, E16) 465 km
• Oslo-Gol-Geiteryggen-Aurland-Bergen (E16, 7, 50, E16) 475 km
• Oslo-Gol-Lærdal-Aurland-Bergen (E16, 7, 52, E16) 480 km
• Oslo-Fagernes-Aurland-Bergen (E16) 515 km 
• Oslo-Dombås-Ålesund (E6, E136) 545 km
• Oslo-Dombås-Trondheim (E6) 500 km
• Stavanger-Bergen (E39) 210 km + kaksi lauttaa yhteensä 75 min
• Bergen-Ålesund (E39) 385 km + kolme lauttaa yhteensä 55 min
• Bergen-Voss-Jotunheim-Trondheim 640 km + lautta 15 min
• Ålesund-Trondheim (E39) 300 km + 2 lauttaa yhteensä 55 min
• Trondheim-Narvik (E6) 900 km + lautta 15 min
• Narvik-Å (Lofoottien kärki) 350 km
• Narvik-Alta (E6) 470 km
• Alta-Kirkenes (E6) 515 km
• Oslo-Kirkenes (E6) 2315 km

Varsinkin vuoristoalueilla on tapana päästää lehmät ja lampaat vapaaksi maastoon. Tästä seuraa se, että kyseisiä elikoita tapaa aika usein maantiellä. Niitä kannattaa varoa. Liikennemerkein osoitetut lammas- ja lehmävaroitukset kannattaa ottaa todesta.

Lampaita lepäilemässä Gausta-vuoren rinteillä

Joskus lampaat ovat hyvin kiinnostuneita ihmisten tekemisistä. Keskellä uteliasta lammaslaumaa voi olo joskus olla hieman ontto, kun yhdet lampaat näykkivät housunlahkeita, toiset takinhelmaa ja loput keräävät ympärillä herkkupaloja.

Tämä olisi halunnut tulla autoon sisälle.

Lampaiden eksyminen vieraille laitumille estetään tietysti aidoilla. Koska aitaa ei voida vetää tien poikki tuosta noin vain, norjalaiset ovat kehittäneet järjestelyn, josta käytetään nimitystä "ferist". Se on tien poikki vedetty sillan tapainen, josta lampaat eivät pääse yli rakojen takia. Ferist ilmoitetaan yleensä muu vaara -liikennemerkillä ja lisäkilvellä "Ferist". Epätasainen ferist voi täräyttää joskus aika tavalla ajoneuvoa, eli hidastaminen on yleensä paikallaan.

Yleistymässä on sähkökäyttöinen sähköpaimenen kaltainen ferist. Sellainen ei ole kovin epätasainen. Jalkamiestä kehotetaan - norjaksi - ohittamaan tällainen ferist viereisen portin kautta.

Tavallista mallia oleva ferist.

Suuri osa pääteistä pyritään pitämään avoinna ympäri vuoden. Katkoksia kuitenkin sattuu olosuhteiden niin pakottaessa. Tunturinylitysteiden alussa on yleensä informaatiotaulu, jossa tilanne kerrotaan.

Tiet saatetaan myös kokonaan sulkea talviajaksi. (Osa suljetaan yli kuuden kuukauden ajaksi, jolloin tie oikeastaan avataan kesäajaksi.) Keleistä riippuu, koska tiet avataan. Esimerkiksi Trollstigen on joidenkin runsaslumisten talvien jälkeen avattiin vasta kesäkuun puolessa välissä.

Keskikesällä ei yleensä ole ongelmia lumen kanssa, ainakaan pääteillä.

Pääteiden talvikelpoisuuteenkin panostetaan. Viime vuosina on pysyvä talvisulku poistunut muun muassa tieltä 13 Voss-Vagsnes (Vikafjellet) ja 98 Lakselv-Ifjord-Tana Bru (Ifjordfjellet).

Seuraavassa on punaisella merkitty arvioiden pohjaksi muutamien tavallisesti talvisuljettujen matkailuteiden suljettuna olon tyypillinen ajankohta. Vaihtelut ovat suuret.

Nastarenkaita saa käyttää ajalla 1.10.-15.4. ja aina kun keli niin edellyttää. Talvirenkaita on käytettävä joulu-maaliskuussa, jos talviolosuhteet vallitsevat.

Vaikka tunturinylitystietä ei suljettaisikaan, vaikeiden keliolosuhteiden yhteydessä siirrytään kolonna-ajoon ("kolonnekjøring). Tällöin jäädään puomin eteen jonoon odottamaan tielaitoksen autoa ("brøytebil"). Tätä auto ajaa letkan kärjessä, muut tulevat tiukassa letkassa perässä ja lopuksi tulee toinen tielaitoksen auto, joka vahtii, että kukaan ei jää tielle.

Kolonna-ajossa on tarkkoja sääntöjä, joita on noudatettava:

• Kolonnassa toimitaan kuten kärkiauton kuljettaja määrää.
• Tunturinylitykseen ei saa lähteä tyhjän tankin kanssa, koska odotusaika voi olla tunteja
• Autossa on oltava kelvolliset talvirenkaat
• Mukaan lämpimät vaatteet ja kelvolliset talvikengät
• Mukaan evästä ja kuumaa juomaa
• Varusteiksi vähintään taskulamppu tai muu valaisin, lapio ja hinausköysi
• Liikkeellä ollessa ajetaan lähituntumassa, lähivalot ja hätävilkut päällä, ei sumuvaloja
• Pysähtyneestä autosta poistuminen on kiellettyä ja hengenvaarallista. Jos jäät jumiin tai auto muuten pysähtyy, odota apua.

Kolonnan koko on rajoitettu: sekä siihen osallistuvien ajoneuvojen että henkilöiden määrä on rajoitettu turvallisuussyistä. Yhdellä tieosuudella voi olla liikkeellä vain yksi kolonna kerrallaan, jotta pelastuskapasiteetti riittää evakuointitarpeen sattuessa.

Kolonnateiden kapasiteetti ei välttämättä ole suuren suuri, koska vuorokaudessa ei välttämättä ajeta kuin muutama kolonna vuorokaudessa. Teillä, joilla kolonna-ajo on tavallista, toimitaan yleensä aikataulujen mukaisesti.

Båtsfjordiin pääsee kolonnan mukana seitsemästi paitsi sunnuntaisin viidesti.

4.16 Radion kuuntelu

Norja on valtakunnallisten radiolähetysten osalta siirtynyt digitaaliseen lähetystekniikkaan, ns. DAB-radioon. Digitaalisia lähetyksiä ei ole mahdollista kuunnella Suomessa tavanomaisella FM-vastaanottimella.

FM-tekniikan tulevaisuus Norjassa on epäselvä ja jatkuvan poliittisen keskustelun kohteena. Kaupallisilla paikallisradioilla on toistaiseksi toimiluvat FM-lähetyksiin. Poikkeuksia ovat Oslo, Bergen, Stavanger ja Trondheim, joiden alueella kaupalliset FM-lähetykset on kielletty ilmeisen protektionistisista syistä.

Digitaaliradion kattavuudessa on ollut aukkoja, ja siksi radion sataprosenttiseen kuuluvuuteen ei ole luottaminen.

Tiepalvelua tarjoaa Norjassa ainakin kolme katto-organisaatiota, joista jokainen toimii kaupallisin periaattein:

• Kaamanen-Näätämö-Kirkenes (Suomen tie 92, Norjan tie 92, E6). Kaamanen-Kirkenes 179 km.
• Utsjoki-Nuorgam-Skipagurra-Tana (Tenojoen etäpuolella, Suomen tie 970, Norjan tie 895). Utsjoki-Tana 69 km.
• Utsjoen silta (Tenojoen pohjoispuolella, E75). Utsjoki-Tana 67 km.
• Karigasniemi-Karasjok-Lakselv (Suomen tie 92, Norjan tie 92). Karasjok-Lakselv 92 km, Rovaniemi-Nordkapp 700 km.
• Hetta-Kautokeino-Alta (Suomen tie 93/E45, Norjan tie E45). Hetta-Alta 209 km, Tornio-Alta 540 km.
• Kilpisjärvi-Skibotn-Tromssa (E8). Kilpisjärvi-Skibotn 40 km, Tornio-Tromssa 620 km.
• Kiruna-Riksgränsen-Lofootit (E10). Tornio-Ylitornio-Narvik 540 km, Tornio-Svolvær (Lofootit) 800 km.
• Skellefteå-Junkerdal (Ruotsin tie 95, Norjan tie 77). Skellefteå-Bodø 515 km. Tornio-Luulaja-Bodø 660 km.
• Uumaja-Mo i Rana (E12). Uumajan satama-Mo i Rana 500 km.
• Sundsvall-Östersund-Trondheim (E14). Sundsvall-Trondheim 450 km.
• Hudiksvall-Røros-Trondheim (Ruotsin tie 84, Norjan tie 31). Hudiksvall-Røros 385 km, Hudiksvall-Trondheim 540 km.
• Idre-Koppang (Ruotsin tie 70, Norjan tiet 218 ja 26). Tukholma-Tynset 670 km.
• Karlstad-Trysil (Ruotsin tie 62, Norjan tie 26). Karlstad-Trysil 495 km.
• Karlstad-Kongsvinger (Norjan tie 2, Ruotsin rtie 21). Karlstad-Kongsvinger 152 km.
• Karlstad-Ørje-Oslo (E18). Karlstad-Oslo 235 km, Tukholma-Oslo 530 km.
• Gävle-Oslo (E16), 495 km
• Svinesund-Oslo (E6). Göteborg-Oslo 320 km.
• Strömstad-Sandefjord, lautta
• Kiel-Oslo, lautta
• Kööpenhamina-Oslo, lautta
• Hirtshals-Kristiansand, lautta
• Hirsthals-Larvik, lautta
• Islanti-Färsaaret-Bergen, laiva

Osa lautoista kulkee vain kesällä.

Vähäiset. Ruotsin ja Suomen vastaisilla rajoilla yhteiset tulliasemat. Norja on liittynyt Schengen-sopimukseen. Norja ei kuitenkaan ole EU-maa, eli muista kohtalaisen tiukat alkoholin tuontimääräykset.

Seuraaviin tuontirajoituksiin kannattaa kiinnittää huomiota:

• Enintään kymmenen kiloa lihaa, juustoa ja muita elintarvikkeita EU- ja ETA-maista.
• Alkoholia: litra väkeviä, kolme litraa viiniä ja kaksi litraa olutta. Väkevien asemesta saa tuoda 1,5 litraa viiniä.
• Tupakkaa 200 savuketta.Tupakan tuonti vähentää alkoholikiintiötä kahden viinipullon verran.
• Ei väkevyydeltään yli 60% alkoholia
• Ei kasveja, ei perunoita
• Ei aseita eikä ammuksia
• Ei ilotulitusvälineitä

Norja on rabies-vapaa valtio, eli eläimiä ei sinne saa viedä Suomesta ilman kohtalaista byrokratiaa. Koirien rabiesrokotus on pakollinen (paitsi Ruotsista tultaessa). Eläinten tulee olla sirutettuja. Eräiden koirarotujen (mm. pitbullterrieri ja amstaffi) ja niiden sukusolujen vienti Norjaan on kielletty. Jos matkustat lemmikin kanssa, ota säädöksistä selvää hyvissä ajoin.

Juna-, bussi-, lento-, lautta- ja laivaliikenne täydentävät toisiaan.

Julkisen liikenteen aikatauluja on nykyisin koottu valtiollisen yhtiön Entur sivuille https://en-tur.no

Vuodesta 1869 alkaen ilmestynyttä "Norjan Turistia", Rutebok for Norge ei vuoden 2011 jälkeen ole julkaistu paperisena.

Maasto-olosuhteiden takia Norjan rataverkko on varsin harva ja Oslo-keskeinen. Pääradat ulottuvat Oslosta Bodøhön, Bergeniin ja Stavangeriin. Bodøn pohjoispuolella ei ole rataa lukuunottamatta Narvikin rataa, joka on yhteydessä vain Ruotsin rataverkon kautta.

Tunnetuin matkailureitti on Bergenin rata, joka kulkee Hardangerviddan poikki. Radassa on toista sataa tunnelia ja sen korkein kohta on 1237 m. Raumabanan (Dombås-Åndalsnes) kulkee ahtaassa laaksossa väliin serpentiiniäkin kulkien.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu keskeisimmät radat sekä päästä päähän kulkevien junavuorojen päivittäinen lukumäärä sekä ajoaika. Vain osan matkasta kulkevia junia ei ole listattu. Päivän tilanne on syytä tarkistaa rautatieoperaattorin VY virallisista aikatauluista.

Koska rataverkko Narvikin rataa lukuunottamatta päättyy Bodøhön, Fauskesta on yhteys busseihin.

Bussiverkosto on varsin laaja ja kattaa kutakuinkin kaikki päätiet. Ajoajat riippuvat käytettävän tien laadusta. Muutama esimerkki:

Tärkeimmät lentokentät ovat Oslossa, Bergenissä, Kristiansandissa, Stavangerissa ja Trondheimissa. Liikenne on varsin Oslo-keskeistä; ulkomaanliikennettä muualta kuin Oslosta on vain vähän. Pienempiä lentokenttiä on yli 40; näistä suuri osa on rannikolla ja saarissa. Syöttöliikennettä harjoittavat pienemmät yhtiöt.

Hurtigruten-laivareitillä on 1800-luvulta alkavat perinteet. Nykyisin reitti kulkee Bergenin ja Kirkenesin välillä. Matka päästä päähän kestää vajaat kuusi vuorokautta. Välipysäkkejä on yli 30 kappaletta. Laivoja reitillä on 11 kpl ja lähdöt tapahtuvat päivittäin.

Nykyisin reittiä ajaa koodinoidusti kaksi varustamoa. Alukset ovat verraten moderneja, mutta ruotsinlaivoja selvästi pienempiä. Matkustajapaikkoja on laivasta riippuen noin 500-600 ja autopaikkoaja 24-35 kappaletta.

Hurtigruten-laiva

Kesäikataulu suunnassa etelä-pohjoinen on vuonna 2022 seuraava:

Satamassaoloaika vaihtelee 10 minuutin ja muutaman tunnin välillä.

Hinnat vaihtelevat vahvasti hyttiluokan ja kuljettavan matkan perusteella. Vuorokauden kestävät matkat hytissä maksavat luokkaa 2000-3000 NOK; auton kuljetus maksaa lisää. Päästä päähän -risteilyhinnat täysihoidolla maksavat noin alkaen noin 20.000 NOK. Hyttiluokan korotus voi korottaa hinnan jopa kolminkertaiseksi.

Matkatoimistoilla on tarjolla myös Suomesta alkavia pakettimatkoja, joihin sisältyvät tarvittavat lennot. Pakettimatkoihin kuuluu retkiä, joka alkavat yhdestä satamasta ja päättyvät toiseen.

Hotellien hintahaitari on huomattavan leveä. Peukalosääntö on ollut, että hotellihuoneen hinta on luokkaa 50% enemmän kuin vastaava Suomessa. Hinnaneroon vaikuttaa varsin paljon kruunun ja euron välinen kurssi, joka on viime vuosina heilahdellut varsin paljon.

Retkeilymajaverkko ei ole kovin tiheä; Norjassa on noin 40 retkeilymajaa. Ennakkovarausta suositellaan 1.10-30.4. välisenä aikana.

Leirintäalueverkko on tiheä ja useimmilla alueilla on mökkejä (hytte) ja tilaa matkailuvaunuille. Luokitusjärjestelmä on 5-jakoinen. Alueiden taso vaihtelee huomattavasti. Luokitus perustuu siihen, mitä ominaisuuksia alueella on. Ominaisuuksien laatu ei välttämättä näy luokituksessa. Esimerkiksi usean tähden alueen suihkut voivat olla varsin kyseenalaisessa kunnossa. Alueella ja alueen mökeillä voi olla eri määrä tähtiä.

Telttailu rupeaa Norjassakin olemaan marginaali-ilmiö. Leirintäalueella ei aina ole kunnollisia telttapaikkoja, ainakaan vaakasuoria. Tämä kannattaa kranttujen ottaa huomioon.

Telttailua

Leirintämökki on usein 4 hengelle sovelias, varustettu kerrossängyillä, pöydällä, tuoleilla, keittolevyllä, valaistuksella, lämmityksellä ja useinmiten jääkaapilla. Tällaisen mökin hinta on usein luokkaa NOK 500-800/yö. Paremmin varustellut, isot ja turistirysissä sijaitsevat ovat kalliimpia.

Suihkut maksavat useimmiten erikseen. Suihkuautomaatti toimii yleensä kolikolla. Kymmenkruunuisella saa tyypillisesti muutaman minuutin nautinnon. Ajan päätyttyä vedentulo lakkaa kokonaan, tai ainakin lämpimän veden. Osa suihkuautomaateista ei ota vastaan kuin yhden kolikon kerrallaan. Luokitus ei määrittele, montako suihkua alueella tulee olla. Siksi niitä on usein yksi per sukupuoli.

Eteläisellä Skagerrakin rannikolla hintataso on selvästi muuta maata korkeampi ja edullisen majoituksen löytäminen sesonkiaikaan voi olla vaikeata.

Mökkitarjontaa on reilusti myös muualla kuin leirintäalueilla.

Norjassa on jokamiehen oikeus. Käytännön tulkinta on, että noin 150 metriä lähemmäksi asutusta ei telttaansa saa pystyttää. Avotulen sytyttäminen ei Norjassakaan kuulu jokamiehen oikeuksiin; se on avotunturia lukuunottamatta kiellettyä kesäkuukausina 15.5-15.9.

Levähdysalueilla ei saa leiriytyä, ei asuntoautollakaan.

Maaston muodot saattavat hankaloittaa leiriytymispaikan löytymistä.

Huomaa, että erityisesti tunturiylängöillä Norjassa on runsaasti säännösteltyjä järviä, jossa ylä- ja alaveden korkeusero voi olla kymmeniä metrejä. Älä telttaile kovin lähellä tällaisen rantaa. Vedenpintaa saatetaan nostaa yöksi. Voimalaitoksen ottoputken suulla voi olla kunnon imu. Varo niitä; ne on varoituskilvin merkitty.

Lounaista ja läntistä Norjan rannikkoa rikkovat ja dominoivat ennen kaikkea seuraavat seitsemän suurta vuonoa ja niiden lukuisat haaravuonot:

• Boknafjorden Stavangerin ja Haugesundin välillä
• Hardangerfjord Haugesundin ja Bergenin välillä
• Sognefjord Bergenin pohjoispuolella
• Nordfjord Måløyn eteläpuolella
• Storfjord Ålesundin eteläpuolella
• Romsdalsfjord Ålesundin ja Molden välillä
• Trondheimfjord Trondheimin pohjoispuolella

Länsirannikon suuret vuonot

Pienempiä vuonoja on tietysti lisäksi epälukuinen määrä. Isot vuonot vaikuttavat sekä maantieteeseen että liikenteeseen. Esimerkiksi Sognevuonon pituus suulta kaukaisimpien haaravuonojen päihin on yli 200 kilometriä. Teiden rakentaminen Vuono-Norjassa on haaste, koska vuoret usein putoavat vuonojen rantaan lähes pystysuorin seinämin. Lisäksi vuonojen ylitys usein joudutaan hoitamaan lautoilla, koska vuonojen syvyys (jopa toista kilometriä) usein estää siltojen ja tunneleiden rakentamisen.

Oslo

Oslon ydinkeskustaa

• Kuninkaanlinna
• Frognerpark (Kuvanveistäjä Gustav Vigelandin huikea elämäntyö; Vigeland-museo puiston eteläkolkassa)

Frognerpark

Frognerparkin suihkulähde

• Holmenkollen.

Oslo Holmenkollenilta

• Bygdøyn museot (viikinkilaivat, Kon-tiki-museo, Fram-museo, kansanperinnemuseo jossa Golin sauvakirkko, merenkulkumuseo). 
• Akerhusin linna, vastarintamuseo
• Kaupungintalo
• Edvard Munch -museo, Tøyengate 53

Thor Heyerdahlin Ra-kaislavene Kon-Tiki-museossa

Merenkulkumuseo

Fredrikstad

• Linnoituskaupunki Glomma-joen suulla
• Vanhakaupunki

Halden

• Fredrikstenin linnoitus vuoren rinteessä kaupungin yläpuolella, hienot näköalat.
• Useita museoita
• Kaarle XII:n tien pää

Fredrikstenin linnoitus

Stavanger

• Öljykaupunki
• Tuomiokirkko
• Vanhakaupunki
• Säilykemuseo (Hermetikkmuséet), Øvre Strandgate 88. Sijainti vanhassa sardiinitehtaassa ja kertoo Stavangerin kalastuksen historiasta.
• Solan hiekkarannat

Stavangerin vanhaakaupunkia

Bergen 

Bergen vuorilta

Vuorten väliin levittäytyvää Bergeniä

• Meriakvaario
• Kalatori (lohisämpylöitä, aah)
• Bergenhusin linnoitus
• Hansatalot Bryggenillä, hansamuseo
• Fløybanen, Fløyen-vuori
• Ulriksbanen, Ulriken-vuori
• Troldhaugen, Edvard Griegin koti (E39, 8 km Bergenistä etelään)
• Fantoftin sauvakirkko (E39, 5 km Bergenistä etelään), uudelleenrakennettu 1990-luvun palon jälkeen
• Gamle Bergen, ulkomuseo, jossa 1700- ja 1800-lukujen norjalaista arkkitehtuuria
• Merenkulkumuseo

Katkarapujen myyntipöytä Bergenin kalatorilla

Bergenhus

Bryggen

Fløybanen

Merenkulkumuseo

Ålesund

• Jugendkaupunki, rakennettu vuoden 1904 palon jälkeen
• Näköalavuori Aksla (189 m)
• Tiet ulkosaarille

Ålesund

Ålesundin keskusta nähtynä Akslan näköalapaikalta

Lillehammer

Lillehammerin puukeskustaa

Lillehammerin katuja

• Puukeskusta
• Olympiakaupunki 1994
• Museoalue Maihaugen
• Norsk Vegmuseum, Norjan tiemuseo, kaupungin ulkopuolella noin 15 km pohjoiseen.

Tiemuseo

Tunnelinkaivuumuseo

Gudbrandsdalen Lillehammerin kohdalla

Kristiansund

• Saarille rakennettu kaupunki
• Merenalainen tunneli Bergsøyan saarelle, josta siltoja pitkin mantereelle
• Kirkko

Trondheim

• Tuomiokirkko (Nidaros-katedraali), Norjan kuninkaiden kruunajaiskirkko.
• Vanha Nidelvan silta
• Vanhakaupunki

Nidaros-katedraali

Narvik

• Ofoten-vuono.
• Näköalahissi Fagernesfjelletille
• Maailman suurin malmisatama
• Sotamuseo

Ofoten

Tromsø (Tromssa)

• Jäämeren katedraali.
• Polaria
• Tromsøn silta

Jäämeren katedraali

Alta (Alattio)

• Kalliopiirrosalue (Unescon maailmanperintölistalla).
• Museo
• Trangdalenin kanjoni (tie E45)

Altan kalliopiirrosalue

Hammerfest

• Maailman pohjoisin kaupunki
• Kalasatama
• Jääkarhuklubi

Seuraavassa joitakin valittuja paloja norjalaisista nähtävyyksistä. Sulkeissa on esitetty tie, jonka varrella tai läheisyydessä nähtävyys on sekä taajamien ulkopuolella olevien osalta etäisyys taajamasta tietä pitkin.

• Lindesnes (tie 460, Kristiansandista 85 km länteen). Norjan mantereen eteläisin kohta. Kalliolle rakennettu majakka (1915), jonne pääsee nousemaan. Toisen maailmansodan aikaisia linnoitusrakennelmia.

Lindesnes

Lindesnes

• Lista (tie 43, Kristiansandista 120 km länteen). 38 metriä korkea majakka laakealla niemimaalla. Majakkaan pääsee nousemaan, komeat näköalat.

Lista

• Verdens Ende (tie 308, 25 km Tønsbergistä etelään). Nimensä mukainen maailmanlaita: avomerelle aukeavat silokalliot, hienot näköalat. Vanhanaikaisen vipumajakan ("vippefyr") replika vuodelta 1932.

Verdens ende

Vipumajakka

• Risør (tie 416, Oslosta 230 km lounaaseen). Skagerrakin rantakaupunkeja, joissa alueelle tyypillisesti talot maalattu valkoisiksi. Akvaario.

Risør

• Drammen (E18, E134). Spiralen: 7 kierrosta tekevä tunnelitie näköalapaikalle. Kartta
• Blaafarveverket (Åmot, tie 287, Drammenista 40 km länsiluoteeseen). Entinen kobolttitehdas, nykyisin tunnettu taidekeskus. Lasimyymälä, perinnemyymälöitä. Lähistöllä raaka-ainetta tuottanut kobolttikaivos ja taiteilija Th Kittelsenin museo sekä näköalapaikka.

Blaafarveverket

• Rennfast (E39, Stavangerista 15 km pohjoiseen ). Stavangerin ja Rennesøyn välillä kuuden ja neljän kilometrin merenalaiset tunnelit. Tiemaksu. Kartta
• Telemarkin kanava. 1800-luvulla rakennettu vesireitti Skienistä Daleniin Bandak-järvelle. Erityisen viehättävät Ulefossin ja Vrangfossin monikammioiset sulut. Ulefossissa kanavaa ja Ulefossin valurautatuotteita valmistavan tehtaan tuotteita esittelevä museo.

Ulefoss tie 36 Skienistä luoteeseen

Vrangfoss tie 359 Ulefossista 5 km länteen

Haldenin kanava. 1850-luvulla rakennettu 75 km pitkä kanavareitti Haldenistä itään Ruotsin rajan tuntumaan ja edelleen pohjoiseen

Ørjen sulku

• Gloppedalsura (tie 503, Stavangerista 60 km itäkaakkoon). Uskomaton kivikasa, jonka seassa kulkee valtatie.

Gloppedalsura

Gloppedalsura

• Prekestolen (tie 523, Stavangerista 70 km itään). "Saarnastuoli". Tasalakinen uloke vuoressa ja 600 m pystysuora pudotus Lysefjordiin. Noin 2 tunnin kävelymatka, joka vaatii kohtalaista kuntoa. Kartta
• Låtefossen (tie 13, Oddasta 15 km etelään. Aivan tien varressa sijaitseva kuohuva koski.

Låtefossen

• Steindalsfossen (tie 49 Norheimsund, 75 km Bergenistä itään). Vesiputous, jonka taakse pääsee kulkemaan polkua pitkin.

Steindalsfossen

• Langedrag (Tunhovd, teiden 40 ja 7 välissä, 200 km Oslosta luoteeseen)

Langedrag

• Salhus (tie 564, 15 km Bergenistä pohjoiseen). Tekstiiliteollisuuden ympärille norjalaisen teollistumisen aikana 1800-rakentunut pikkukaupunki. Tekstiiliteollisuusmuseo.

Salhus

• Nordhordlandsbrua (E39, 20 km Bergenistä pohjoiseen). Maailman pisin vain päistä ankkuroitu ponttonisilta. 

Nordhordlandsbrua

• Kråkenes (tie 15). Samalla Vågsøyn saarella kuin Måløyn kaupunki. Upeita merinäköaloja ja pystysuoria kallioita. Majakka.

Kråkenes

• Kannesteinen (tie 15). Måløystä 8 km Oppedaliin. Kivi, jonka meri on muotoillut mielenkiintoisen näköiseksi. Ranta-alue täynnä hiidenkirnuja.

Kannestein

• Vestkapp (tie 620, Måløystä 50 km pohjoiseen). Norjan mantereen läntisin kohta. Kallionkieleke 496 metrin korkeudessa. Upeat näköalat ympäroivälle merelle ja vuoristoon. Ravintola ja matkamuistomyymälä. Ervikissä hiekkaranta ja St Svithun -laivan muistokappeli.

Vestkapp

Vestkapp

• Runde (tie 654 Leinøylle, josta paikallistietä Goksøyriin, Ålesundista 40 km länsilounaaseen). Lintuvuori, jonka yläreunaan pääsee merkittyjä kävelyreittejä. Matkaa vajaa tunti.

Runde

• Røros (tiet 30 ja 31). Kaivoskaupungin vanhat rakennukset Unescon maailmanperintöluettelossa. Olavsgruva kaupungin ulkopuolella, nykyisin museona.

Røros

Rørosin pääkadulta

• Trollveggen (E136, Åndalsnesista 10 km etelään). 1000 m korkea pystysuora vuorenseinämä. Kiipeilijöiden mekka. Hyppääminen laskuvarjoilla on kiellettyä tapahtuneiden onnettomuuksien takia, mutta sitä kuitenkin harrastetaan. Kartta
• Atlantintie (tie 64 Kristiansund-Molde, Kristiansundista 25 km länteen). Aivan ulkomeren rantaan rakennettu tie. Pikkutie Vevang-Bud seuraa Hustadvikan rantaa, näköalat aavalle merelle.

Atlantintie

Atlantintie

• Kristiansundin liikennejärjestelyt Bergsøyan saaren kautta: Gjemnesundin riippusilta (E39, Norjan pisin, 1257 m), Freifjordin tunneli (tie 70, 5086 m, maailman pisimpiä merenalaisia tunneleita) ja Bergsøysundetin ponttonisilta (E39, tie 70, 933 m,). Tunneli myös Atlantintien suunnasta. Kartta

Bergsøysundetin ponttonisilta

• Aurland ja Flåm (tie 50). Aurland-vuonon pohjukassa kansallismaisemien keskellä. Flåmista junayhteys maisemarataa pitkin Oslon-Bergenin radalle Myrdaliin. Kartta

Aurlandin kansallismaisema

Flåmbanen

Flåmbanen

Flåmbanen

• Helgelandin rannikko, Bodøsta etelään (tie 17). Avomeren rannalla kulkeva reitti. Kuusi lauttaa. Kartta

Merestä nouseva saari

Vuonon pohjukka ja jäätikkö

Svartis-tunnelin suu

Saari ja vino vuorenhuippu

Merestä nousee teräväkärkinen vuorenhuippu

Lumista vuoristoa

• Torghatten (tiet 17 ja 76, Brønnøysund). Vuori, jonka läpi on aikojen aikana syntynyt reikä (korkeus 30 m, leveys 15 m). Polku pysäköintipaikalta noin 30 min, ei huonojalkaisille eikä huonosta tasapainosta kärsiville.

Näkymä Torghattenin reiän läpi merelle

• Saltstraumen (tie 17, Bodøstä 33 km itäkaakkoon). Kapea salmi, jonka läpi reitti lähes 100 km pitkälle vuonolle. Maailman voimakkain vuorovesivirta. Silta salmen yli, hyvät näköalat. Opastuskeskus.

Pyörteitä Saltstraumenissa

Veden uurtamia Saltstraumenin rantakallioita

Saltstraum ja auringonlasku

• Lofootit ja Vesterålen (E10, tie 82). Teräviä vuoria, hiekkaisia poukamia, upeita näköaloja, kalasatamia.

Lofootit

Å i Lofoten

Borg i Lofoten

Lofoottien viikinkikeskus

Raftsundet

Røstin saariryhmä

Uttakleivi

• Lofoottien tien sillat: Tjeldsund, Sortland (vanhalla reitillä, tiet 82 ja 85), Langøysundet, Gimsøystraumen, Hamnøya ja Sørvågen. Kartta

Tjeldsundin silta

• Andøyan saari (tie 82) ja saaren kärjessä Andenesin kylä. Valassafarien lähtöpaikka, kesäisin autolautta Senjan saarelle.

Andenesin majalla

• Kautokeino (tie 92). Norjan saamelaisten keskuspaikka. Juhlsin hopeapaja.

Kautokeino

• Nordkapp (E69). Varsinkin keskieurooppalaisten kesäisin tungokseen asti suosima maailman laita. Pysäköinti NOK 200. Pääsymaksu NOK 250/henkilö, NOK 125/lapsi, 625/perhe (2 aikuista ja 2 lasta) (2020). Vapaa pääsy jalan, polkupyörällä tai muulla moottorittomalla ajoneuvolla saapuvalle.

Nordkapp

• Nordkinnhalvøya: Mehamn, Gamvik (tie 888) ja Kjøllefjord (tie 894). Mantereen pohjoisimmat paikat (Nordkapp on saarella). Mehamnin hotelli mainostaa olevansa maailman pohjoisin.

Slettnessin majakka Gamvikissä

Vuononäkymä Kjøllefjordista

• Vardø (E75) (Vuoreija). Itäisin kaupunki merenalaisen tunnelin takana. Kaupungissa on yksi puu: Vardøhusin linnoituksen pihalla oleva pihlaja.

Tie sukeltaa Vardøn tunneliin

• Hamningberg (Vardøn tunnelin suulta tieltä E75 40 km). Entinen kalastajakylä avointa Barentsinmerta vasten. Itse kylää mielenkiintoisempi on aivan uskomaton tie sinne.

Hamningberg

Hamningbergin tieltä

Hamningbergin tieltä

Hamningbergin tieltä

• Grense Jakobselv (tie 886, Kirkenesistä 60 km itään). Rajajoki Venäjää, entistä Suomen Petsamoa vasten. Kirkko meren rannalla, "maailman laita".

Grense Jakobselv

Norjan ja Venäjän raja

Grense Jakobselv

Seuraavassa on lueteltu muutamia reittejä, jotka ovat erityisesti miellyttäneet omaa silmääni.

• Tie 79 Hardangervuono (Norheimsund-Granvin). Hidas ja paikoitellen kapea tie, joka kulkee noin 50 km Hardangervuonon pohjoisrantaa. Näköalat Folgefonnin jäätikölle. Granvinista tunnelin läpi Hardangerin sillalle.

Folgefonn

• Tie 13 Ryfylkevegen (Stavanger-Røldal). Meren ja järvien rantoja. Suldalsvatnetin rannan tunnelitiellä lähes 20 tunnelia.

Suldalsvatn

Suldalsvatnetin tunneleita

• E39 Stavanger-Bergen. Kaksi merenalaista tunneliosuutta ja kaksi lauttayhteyttä (Mortavika-Årsvågen 25 min ja Sandvikvåg-Halhjem 50 min).

Vuonomaisemaa Bergenin ja Haugesundin välillä

Kvitsøyn majakka

Lähestytään Stavangeria

• Tie 38 + paikallistie Dalen-Kvitseid-Lunde. Telemarkin pitkiä järviä seuraava reitti. 

Bandak

• Tie 569 Dale-Eikemo-Romarheim. E16:n ja E39:n yhdistävä kapea ja mutkainen vuononrantatie. 

Tie 569

• Tiet 57/E39/55/13 Rysjedalsvika-Vadheim-Høyanger-Balestrand-Hella-Sogndal. Sognevuonon pohjoisrannan tie. Lautta Dragsvik-Hella. Akvaario ja Kviknesin hotelli Balestrandissa  Vadheim-Balestrand uudehkoa ja norjalaisittain poikkeuksellisen sujuvaa vuononrantatietä.

Balestrand

• Tie 60 Byrkjelo-Stryn. Viehättävät vuononäkymät laskeuduttaessa Utvikiin. Kartta
• Tie 15 Stryn-Måløy. Hornindalsvatnetin (Euroopan syvin järvi, 517 m) ranta, Nordfjordin pohjoisreuna. Kartta
• Tiet 5891 ja E39 Straumshamn-Fyrde-Volda. Folkestad-Volda-lautalle vaihtoehtoinen reitti Austefjordin  pohjukan ympäri tarjoaa heinoja näköaloja. Vuonon pohjoisrannan tieosuus (E39) nousee korkealle vuonon ylle. 

Austefjord

• Tie 655 Norangsdalen (Hellesylt-Lekneset). Kapea ja hyvin karu laakso korkeiden vuorien välissä. Lyngstøylvatn-järvi, joka syntynyt vuonna 1908 maanvyörymän tukkiessa joen kulkureitin; veden alla näkyy veden alle jääneiden rakennusten perustuksia. Øyessä vuonna 1893 perustettu Hotel Union Øye.

Norangsdalen

Hotel Union, Øye

• Tiet 815 ja 817, Gimsøya-Stamsumd-Leknes. Lofoottien Vestvågøyan eteläisen rannan tie.
• Andøyan rantatiet (Tie 7608/7702 ulkoreunalla, tie 82 sisäreunalla). Merinäköaloja ja esimerkki siitä, kuinka erilainen saaren maasto on eri reunoilla. Kartta
• Melbu-Langneset-Stokmarknes (Hadseløyan läntisen rannan tie 7634). Vaihtoehtoinen reitti Lofooteille. Hienona näköaloja Lofooteille ja Atlantille.
• Senjan saaren tiet 86 Finnsnes-Gryllefjord-Torsken ja 8600 Finnsnes-Skrolsvik. Vuoria ja merinäköaloja.
• Havøysundin tie (tie 889 Olderdalen-Havøysund). Lähes 100 km karua Jäämeren vuononrantaa ja näköaloja avomerelle.

Havøysundin tie

Havøysundin tie

Havøysund

• Porsangervuonon ranta (E6, tie 98 Olderdalen-Lakselv-Børselv). Näköalat Ruijan suurimmalle vuonolle.
• Varanginvuonon rannat (E6 Varangerbotn-Kirkenes, E75 Varangerbotn-Vadsø-Vardø). Karua pohjoisen maisemaa.

Varanginvuono

Maininkeja Varanginvuonolla

Nesseby

Tana Bru, Tenojoen silta

Tunturinylitystiet kulkevat yleensä aution ja maisemiltaan upean ylängön poikki. Vuono-Norjassa niihin usein liittyy laskeutuminen serpentiinitietä alas.

• Suleskarvegen (tie 450, Stavangerista 120 km itään) ja Lysebotn: Yksinäistä kuumaisemaa. Lysebotniin johtavalla haaralla 30 serpentiinimutkan laskeutuminen vuonon pohjukkaan.

Kesäautoilua Suleskarin tiellä

Suleskarin maisemia

Suleskarin maisemia

Lysebotnin serpentiinitie

• Haukelifjell (E134, Drammenista 250 km länteen). Ylityskorkeus 1085 m. Tunnelin (Haukelitunnelen, 5682 m) voi ohittaa vanhaa Dyrskarin tietä (ylityskorkeus 1148 m). 50 kilometriä pitkä tunturiylängön ylitys. Røldalin serpentiinitie.

Haukeli

Dyrskar

• Røldalsvegen Sauda-Røldal, (tie 520, Drammenista 290 km länteen). Ylityskorkeus 980 m. Erittäin karua maisemaa. Komea näköala Røldalsvatn-järvelle. 

Røldal

• Røldalsfjellet (E134, Drammenista 280 km länteen). Tunnelitie, kahden tunnelin (Røldaltunnelen 4671 m, Seljestadtunnelen 1240 m) välillä lyhyt hetki ulkoilmassa Seljestadjuvetin rotkossa. Tunnelit voi ohittaa 1860-luvulla rakennettua vanhaa tietä, joka erkanee kummassakin suunnassa juuri ennen tunnelin suuta. Vanhan tien ylityskorkeus 1067 m, ei asuntovaunuille ja -autoille (Leveysrajoitus Seljestadjuvetin osuudella 2 metriä). Tunnelitien ylityskorkeus 871 m.

Seljestad

• Hardengervidda ja Måbødalen (tie 7, Oslosta 250-300 km länsiluoteeseen). Spiraaleilla kulkeva tunnelitie. Vøringfossen (Fossli), 145 m, Norjan komeimpia. 80 kilometriä pitkä tunturiylängön ylitys. Ylityskorkeus 1250 m. Hardangervidda on Norjan suosituimpia vaellusseutuja.

Vøringsfoss

Hardangervidda

• Liillehammer-Fagernes (Fv2442) Vestfjellvegen/Lenningvegen, 110 km. Varsinainen ylänkötie haarautuu idässä tiestä 255 Forsetissa. Tie nousee paikoitellen noin 1000 metrin korkeuteen. Vaihtelevia metsä- ja tunturinäkymiä.

• Peer Gynt -tie (teiden 254 ja 255 välillä, 50 km Lillehammerista luoteeseen). 57 kilometriä pitkä yksityistie, joka kulkee suurelta osaltaan ylängöllä noin 1000 metrin korkeudessa. Maksullinen tie, joka koostuu kahdesta erillisestä osuudesta: Skei-Gålå ja Fefor-Dalsætra, kummallakin osuudella tiemaksu (NOK 75+85, 20). (Voi kulkea vain jommankumman osuuden.)

Peer Gynt -tie

Peer Gynt -tie

• Jotunheimvegen (teiden 51 ja 255 välillä) Skåbu-Bygdin. 45 kilometrin mittainen tunturinylitystie, joka kulkee karun upealla ylängöllä. Yksityistie, tiemaksu (NOK 100, 2019). Skåbu on Norjan korkeimmalla (800 m) sijaitseva vakituisesti asuttu kylä.

Jotunheimvegen

Jotunheimvegen

• Rjukan (tie 37, Drammenista 150 km länteen). Vanha teollisuuskaupunki Gausta-tunturin (1883 m) juurella. Köysirata Gvepseborg-vuorelle (890 m). Vemorkissa sodan aikana saksalaisten raskasvesitehdas, jonka Norjan vastarintaliike tuhosi. Ylityskorkeus 1000 m Rjukanin länsipuolella.

Rjukan

• Rjukan-Tuddal, Gaustan rinnettä kulkeva tie. Ylityskorkeus 1260 m. Avarat maisemat. Tien pohjoispäässä serpentiinilaskeutuminen Rjukaniin. Pysäköintipaikka, josta polku Gaustan huipulle.

Gausta

• Veggli-Tinn Austbygda (teiden 40 ja 364 välissä). Ylityskorkeus noin 1000 m. Yksityinen tie, osin soratie, hyväkuntoinen. Tiemaksu.

Veggli

• Valdresflya (tie 51, Oslosta 250 km luoteeseen). Ylityskorkeus 1390 m. Näköalat Jotunheimiin

Jotunheim

Valdresflya

• Friisvegen (Ringebu-Atna, Lillehammerista 60 pohjoiseen). Ylityskorkeus 1140 m. Näköalat Rondaneen. Kartta
• Dovrefjell (E6, Hjerkinn-Oppdal). Ylityskorkeus 1026 m.

Dovrefjell

• Dalen (tiet 38 ja 45, Drammenista 180 länteen). Kylä laaksossa, johon pääsee vain serpentiiniteitä pitkin. Telemarkin kanavan päätöspiste, vanha entisöity Bandak Hotell 1800-luvun lopulta.

Dalen

• Hol-Aurland (tie 50, Oslosta 250-300 km länsiluoteeseen, Bergenistä 200-250 km itäkoilliseen). Kansallismaisema Aurlandin itäpuolisista serpentiineistä. Serpentiinimutkia tunnelissa. Pitkä tunturinylitystie. Ylityskorkeus 1160 m.

Vassbygdi

Vassbygdin serpentiinin valo-ohjaus

Strandavatnet

• Bergsjøn tunturiseutu. Tunturitie Ål (tie 7) - Hovet, osin maksullinen yksityistie. Puutonta ylänkömaisemaa

Ål-Hovet

• Aurlandvegen Lærdal-Aurland (ei tunnelitie E16). Ylityskorkeus 1306 m. Toinen kansallismaisema Aurlandin yläpuolisista serpentiineistä.

Aurlandvuono

Aurlandsdalen

Aurlandvegen

Aurlandvegen

• Vanha Vossin-Bergenin tie Dalen-Hamlagrø-Bulken. Ylityskorkeus 625 m. Uuden E16:n valmistuttua huomaamaton; viitoitus Dalenista "Bergsdalen", Bulkenista "Hamlagrö". Karut maisemat Hamlagrøvatnin rannoilla. Pengerretty serpentiinilasku ahdasta ja syvää Bergsdalenia alas Daleniin.

Bergsdalen

• Stalheimklieva (E16, Vossista 33 km koilliseen, Bergenistä 130 km itäkoilliseen). Vanha tie ohi tunnelin, nousu parhaimmillaan 18 %, museotie. Suositellaan ajoa alhaalta ylöspäin. Kartta
• Vikafjell (tie13, Voss-Kvanndal). Ylityskorkeus 986 m. Tien Sognevuonon päässä Vangsnesissa 26 metriä korkea viikinkilegenda Fritjov Rohkeaa esittävä patsas, jonka viikinkien ihailija Saksan keisari Wilhelm II lahjoitti.

Vikafjell

Fritjov Rohkea

• Gaularfjell (tie 613, Dragsvik-Førde, Sognevuonon pohjoispuolella), kuuluisa serpentiinitie, näköalatasanne. Ylityskorkeus 745 m.

Gaularfjell

• Øvre Årdal-Tyin (tie 53, Sognevuonon pohjukassa). Ylityskorkeus 1117 m. Kesämökkialuetta. Serpentiinilaskeutuminen Øvre Årdaliin. 

Tyin

• Tindevegen, Øvre Årdal-Turtagrø (teiden 53 ja 55 välillä), maksullinen yksityistie 32 km Årdalin ja Jotunheimin välillä, ylityskorkeus 1300 m. (NOK 90, 2019) Serpentiinilaskeutuminen Øvre Årdaliin.

Tindevegen

Austanbotntindane

• Sognefjell (tie 55, Sogndal-Lom). Ylityskorkeus 1434 m, korkein yleisen tien kohta Norjassa.

Sognefjelletin tien serpentiineissä

Tie kipuaa Sognefjelletille

Sognefjelletin tien huipulla

Sognefjelletin vuoristoa

• Juvasshyttan tie. Yksityistie Galdhøpiggenin juurelle Juvasshyttanille (1841 mpy). Korkeimmalla Norjassa kulkeva yleisen liikenteen käytössä oleva tie. Paikoitellen varsin jyrkkä. Hyväkuntoinen, valtaosin päällystetty. Tiemaksu NOK 100.

Juvasshyttan tie

Juvasshyttan tie

Galdhøpiggen

Leiri Galdhøpiggenllä

• Strynefjellet (tie 15, Strynistä 40 km itään), tunnelitie. Ylityskorkeus 943 m

Strynefjellet

• Vanha Strynefjelletin tie (tie 258), jonka varrella Strynin kesähiihtokeskus. Ylityskorkeus 1139 m.

Strynin kesähiihtokeskus

Strynefjellet

Vanhaa Strynefjelletin tietä

Vanhan Strynefjelletin tien maisemia

Laskeutuminen Strynin laaksoon

• Strynefjellet-Lom (tie 15). Tie laskeutuu hiljalleen tuntureilta alas laaksoon. Useita näyttäviä koskia.

Ottdalen

Pollfossen

• Tie Kråkenesin majakalle (tie 617 Måløystä Raudebergiin, josta 15 km hyväkuntoista uutta tietä Kråkenesiin). Huikeita merinäköaloja. Refvikan hiekkaranta Raudebergin juurella.

Raudeberg

• Geiranger (tie 63, Oslosta 440 km koilliseen, Ålesundista 110 km kaakkoon, Åndalsnesistä 90 km etelään). Eteläinen serpentiini Strynefjelletiltä (ylityskorkeus 1038 m), yksityistie Dalsnibballe (1476 m). Ennen Geirangeria Flydalsjuvet, näköalapaikka. Pohjoinen serpentiini (Ørneveien, Kotkantie, 624 mpy).

Geiranger

Kotkantie

• Nibbeveien (haarautuu tiestä 63) Dalsnibba-vuorelle. Yksityistie, joka nousee tunturin reunaa (ei kaiteita) 1500 metrin korkeuteen näköalapaikalle. Upeat näköalat Geirangervuonolle ja  ympäröivään vuoristoon. Tiemaksu.

Näköala Dalsnibbalta Geirangerin laaksoon

Nibbeveien

• Trollstigen (tie 63, Åndalsnesistä 20 km etelään). Ylityskorkeus 850 m. Norjan kuuluisin serpentiinitie.

Trollstigen

Trollstigenin yläosaa hempeässä juhannussäässä 1997

• Aursjøvegen (maksullinen yksityistie, Åndalsnesin ja Sunndalsøran välisellä alueella). Ylityskorkeus 950 m. Karuja ylänkömaisemia. Serpentiininousut kummassakin päässä. Kapeaa soratietä.

Aursjøvegen

Aursjøvegen

• Hellesylt-Stranda (tie 60, Ålesundista 90 km kaakkoon). Ylityskorkeus 450 m. Näköalat Geiranger- ja Sunnylvs-vuonoille.

Sunnylvsfjorden

• Saltfjellet (E6, 70 km Mo i Ranasta koilliseen). Ylityskorkeus 440 m. Napapiiri.

Napapiiri

• Finnmarkvidda (tie 92 Kautokeino-Alta, E6 Alta-Skaidi).

Finnmarkvidda

• Ifjordfjellet (tie 98). Ylityskorkeus 370 m. Kartta
• Nordkinhalvøya (tie 888 Ifjord-Mehamn, tie 894 -Kjøllefjord, maantie Mehamn-Gamvik). Uskomatonta kuumaisemaa

Nordkinhalvøyan kuumaisemaa

• Varanginniemi (tie 890 Tana-Berlevåg, tie 891 -Båtsfjord).

Varanginniemi

Berlevåg

Berlevågin laituri

• Folgefonni, näköalat Hardangervuonolta

Folgefonn

• Jostedalsbreen. Manner-Euroopan suurin jäätikkö 1.252 m², korkein huippu 2.038 m. Saavutettavissa ainakin Briksdalista (tie 60) ja Fjærlandista (tie 5). Fjærlandissa jäätikkötietokeskus.

Briksdalsbreen

Bøyabreen

Jølstravatnet ja Jostedalsbree

• Svartisen. Saavutettavissa Holandista (tie 17), josta laivalla 15 min vuonon poikki sekä Mo i Ranan pohjoispuolelta Raudvassdalenin kautta (vene- ja kävelymatka).

Svartisen Holandfjordin yli

Keskiaikainen kirkonrakennustyyli. Parhaiten säilyneet Heddalissa (E134, Drammenista 75 km länteen, Notodden), Borgundissa (E16, Oslosta 245 km koilliseen, Lærdalista 30 km itään) ja Urnesissa (tie 55, maantietä Skjoldenista 30 km, lautta vuonon poikki Solvornista 15 km Sogndalista pohjoiseen, Unescon maailmanperintöluettelossa).

Borgundin sauvakirkko

Eidsborgin sauvakirkko

Røldalin sauvakirkko

Vikin sauvakirkko

Vikin sauvakirkko, yksityiskohta

Lomin sauvakirkko

Kaupangerin sauvakirkko

Kaupangerin sauvakirkko

Keskiyön aurinko Hammerfestissä

• Tromsø 20.5.-22.7.
• Narvik 25.5.-18.7.
• Svolvær 28.5-14.7
• Bodø 4.6.-8.7.

Norjalainen ruokakauppa on suomalaisen kaltainen, mutta eroavaisuuksia toki on.

Matkailijan kannalta huomionarvoinen seikka on, että norjalainen keittiö suomalaista enemmän nojaa puolivalmisteisiin: pakasteisiin tai uunissa kypsennettäviin tuotteisiin. Välipalatyyppisiä tuotteita on varsin harvoin tarjolla ruokakaupassa. Sellaisia on paremmin tarjolla suurempien huoltoasemien myymälöistä.

Norja tuottaa huomattavat määrät kalaa ja muita meren tuotteita, kuten katkarapuja. Norjalaisessa ruokakaupassa ei useinkaan ole saatavilla tuoretta kalaa tai kuorittuja katkarapuja (paitsi majoneesikastikkeessa).

Leipä on edullista. Sämpylöitä kannattaa tutkia ennen ostamista, koska eräät sämpylän näköiset leivonnaiset ovat makeita pikkupullia.

Kalapullat (fiskekaker) ovat paketissa hurjan näköisiä, mutta paistettuina erittäin maukkaita. Pakastettua kalaa on hyvinkin paljon kaupan; muutenkin norjalaisessa kaupassa painopiste on Suomea enemmän pakasteissa.

Erilaisia maukkaita turskanmätisäilykkeitä on kaupan. Tunnettuja nimikkeitä ovat Svolværpostej ja Lofotenpostej.

Lihatuotteet ovat kalliita. Paikallinen erikoisuus on fårepølse, lammasmetwursti. Siitä joko pitää tai sitten ei pidä. Norjalaisten makkaroiden rasvapitoisuus on korkea.

Lapsille voi yrittää syöttää Lapskausia, joka on eräänlainen perunavihannesjauhelihamössö. Myydään vajaan kilon säilykepurkeissa.

Halpakauppaketjut ovat levinneet kaikkialle Norjaan ja ne ovat valliitseva myymälätyyppi. Ruokaa saa kauppojen lisäksi myös isoimmilta huoltoasemilta. Lauttojen kahviossa voi nauttia katkarapuleivän. Majoneesilla.

Paikallinen Alko on nimeltään Vinmonopolet. Sillä on nykyisin jopa valomainoksia. Olutta 4,7 prosentin alkoholipitoisuuteen asti saa ruokakaupasta.

Norjan hintataso on pidetty mykistävänä. Euron ja Norjan kruunun suhteen muuttuminen on tehnyt Norjasta viime vuosina aikaisempaa edullisemman.

Ruoka ja polttoaine ovat kallita. Kalatuotteet ovat kohtuullisen hintaisia, mutta lihatuotteet ovat hyvinkin kalliita.

Bensiinin hinta on viime vuosina ollut Suomen tasoa valuutan heikkenemisen takia. Bensiinin hinta vaihtelee Norjassakin maailmanmarkkihinnan muutosten tahtiin.

Lauttoihin ja tiemaksuihin saa menemään paljon rahaa, jos kulkee rannikkoseuduilla.

Parhaina pidetyt Norjan autoilukartat ovat Cappelenin maantiekartat. Sarjassa on kuusi karttaa, jotka on painettu hieman outoihin mittakaavoihin, esimerkiksi 1:335.000 ja 1:410.000. Hyvä vaihtoehto on Kartverketin koko Norjan maantiekarttakirja Veibok Norge mittakaavassa 1:250.000 ja 1:500.000.

Norjassa on varsin vahvasti muutettu teiden numeroita vuonna 2019. Älä lähde matkalle vanhentuneen kartan varassa.

Kirjallisten matkaoppaiden tarjonta rupeaa hiipumaan. Niiden ja esitteiden tarjonta on siirtynyt jokseenkin tyystin Internetiin.

Seuraavassa on lueteltu muutamia sellaisia norjankielisiä sanoja ja sanontoja, jotka poikkeavat ruotsinkielestä. Norjankieltä kirjoitetaan kahdella tavalla, riksmål eli bokmål ja landsmål eli nynorsk. Ei kannata ihmetellä, jos sanojen kirjoitusasu vaihtelee jonkin verran. Bokmålin asema on viime vuosikymmeninä vahvistunut ja kirjoitetun nynorskin levinneisyys on enää noin 10-20%. Nynorskia käytetään etenkin länsi-Norjan maaseudulla ja kielen valinta kunkin kunnan viralliseksi kieleksi on usein poliittinen päätös. Kumpikaan kielistä ei ole "se oikea", vaan kumpikin on aikansa tulkinta siitä, miten puhuttua norjaa olisi kirjoitettava. Edes valtion nimi ei ole kielissä samassa muodossa: Norge (bokmål) vs Noreg (nynorsk). Valtakunnan lainsäädäntö julkaistaan kummallakin kirjoitustavalla.

Torikauppiaan ilmoitus kielitaidostaan

Perusääntämisohjeita:

Laulavalla nuotilla puhuttua norjaa on varsin vaikeaa ymmärtää kouluruotsipohjalta. Sen sijaan norjalaiset tuntuvat varsin hyvin ymmärtävän suomalaisten koulupohjalta puhumaa ruotsia, etenkin jos puhutaan hieman epäselvästi taivutuspäätteitä nieleskellen.

Väkiluku: n. 5,4 miljoonaa (2020)
Lapsikuolleisuus: 0,21 % (2018)
Elinikäennuste: 82,8 vuotta, miehet 81,3 vuotta, naiset 84,4 vuotta (2018)
Pinta-ala 324.220 km², josta maata 307.860 km²
Maarajaa 2.544 km, josta Suomea vasten 729 km, Ruotsia 1.619 km ja Venäjää 196 km.
Korkein kohta: Glittertinden 2.472 m (huipulla jäätikkö), Galdhøpiggen 2.469 m (korkein, jos jäätikköhuippuja ei lasketa).
Levein kohta noin 430 km
Kapein kohta 6,3 km
Rantaviivan pituus 33.800 km
Pisin joki Glomma, noin 600 km
Pisin vuono Sognefjord, noin 180 km
Suurimmat järvet Mjøsa 366 km², Femund 199 km²
Syvin järvi Hornindalsvatn, 514 m, Euroopan syvin järvi
Hallitusmuoto: kuningaskunta
Hallitsija: Kuningas Harald V (17.1.1991 alkaen)
Parlamentti: Suurkäräjät (Storting), 165 jäsentä, valitaan suhteellisilla vaaleilla neljän vuoden välein
Pääkaupunki: Oslo
Läänit: Vuoden 2020 alusta Norjassa on ollut 11 lääniä entisten 19 sijaan: Oslo, Viken, Innlandet, Vestfolg og Telemark, Agder, Rogaland, Vestland, Møre og Romsdal, Trøndelag, Nordland ja Troms of Finnmark.
Kansallispäivä: Toukokuun 17. (Eidsvollin perustuslain 1814 vuosipäivä)
Suurimmat kaupungit:
Oslo (680.000 asukasta, Suur-Oslo 1.000.000)
Bergen (260.000)
Trondheim (190.000)
Stavanger (130.000, Suur-Stavanger 225.000)
Fredrikstad (67.000)
Kristiansand (64.000)
Drammen (57.000)
Ålesund (53.000)
Tromsø (40.000)
Yliopistot: Oslossa (perustettu 1811), Bergenissä (1948), Trondheimissa (1925) ja Tromsøssä (1968)
Bruttokansantuote per capita: USD 92.000 (2018)
Bruttokansantuotteen jakautuma: maatalous 2,3%, teollisuus 33,7%, palvelut 64,0% (2017)
Työvoiman jakautuma: maa- ja metsätalous sekä kalastus 2%, teollisuus 19%, palvelut 79% (2019)
Rautateitä 4.087 km, josta 2.622 km sähköistettyä (2016)
Maanteitä 97.746 km, josta päällystettyä noin 75% (2018) . Maantieverkosta noin 10.000 km on valtion teitä, 44.000 km lääninteitä ja loput kuntien.
Tärkeimmät satamat: Bergen, Drammen, Florø, Hammerfest, Harstad, Haugesund, Kristiansand, Larvik, Narvik, Oslo, Porsgrunn, Stavanger, Tromsø, Trondheim

Historiaa: